XV Musiikkia mielelle

Elän musiikista. Olen koko elämäni ajan harrastanut jotain, missä musiikki on olennainen osa kokonaisuutta. Erilaiset tanssilajit ja kuorot ovat oleet valtaisa osa elämääni, kuin perheitä. Olen kuitenkin joutunut osasta luopumaan elämän jatkaessa kulkuaan. Tällä hetkellä laulan lähinnä omaksi ilokseni ja keskityn tanssimiseen. Ei sillä, toivoisin kyllä pääseväni laulamaankin taas pian.

Kävin viikolla kuuntelemassa kahta konserttia. Ensimmäinen oli loistava ja vei sydämeni. Rakastuin naissolistiin. Toinen konsertti oli sekin mukavaa kuunneltavaa. Tosin, koska kyseessä oli kuoro, jossa ennen lauloin, olisin paljon mielummin ollut itse laulamassa. En kykene muistamaan milloin olisin viimeksi käynyt kaksi kertaa peräkkäin konsertissa vain kuuntelemassa. Jotenkin tuntuu, että olen ollut enemmän lavalla kuin katsomossa.

En ole koskaan ollut mikään fanityttö. En ole ihastunut näyttelijöihin ja muusikoihin, enkä kuunnellut pakkomielteisesti yhtä tiettyä bändiä. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt tuonkin puolen itsestäni. Tällä hetkellä idolilistallani on neljä nimeä. Laulajia kaikki, aivan loistavia kukin omalla persoonallisella tyylillään. Yritän hillitä itseäni, etten muutu pakkomielteiseksi, mutta toisaalta nautin myös tästä uudesta löydöstäni.

Sisälläni kytee pieni toive, että jonain päivänä saisin laulaa samanlaisille yleisöille kuin idolini. Ihastuksen lisäksi kyse on siis roolimalleista: jos he voivat menestyä noin, miksi en minäkin? Haluan laulaa itseni maailmaan, aivan kuin he ovat tehneet. Ehkä jonain päivänä tähdet ovat suotuisassa asennossa ja minäkin nousen lavalle tuomaan musiikkia ihmisten korville ja mielille.