XXXI Kauniita unia

Mitä tekisit jos selviäisi, että ystävälläsi, joka on ollut vierelläsi lähes koko elämäsi, on elinaikaa vain päiviä? Istuisitko itkemässä? Jatkaisitko normaalia elämää ne viimeiset päivät? Haluaisitko antaa ystävälle hänen elämänsä parhaat päivät?


Tänään nukkui pois viisi vuotta itseäni nuorempi kissani. Paljon sairastellut vanhus lähetettiin pilven reunalle, jottei sen enää tarvitsisi kärsiä. Pään sisäisen kasvaimen leikkaaminen ei tullut kysymykseenkään. 

Ei ole ollut helppoa seurata sivusta rakkaan ystävän kärsimystä. Toinen laihtuu, hengitys rohisee ja nenänvarteen kasvaa patti. Syytä näistä mihinkään ei ennen tätä viikkoa tiedetty, ja kun selvyys viimein saatiin, ei vaihtoehtoja ollut.

Älä ajattele. Toimii yllättävän hyvin, toistaiseksi. Jos ajattelen, kyyneleet pääsevät valloilleen eikä niitä kykene kukaan pysäyttämään. Itken sitten joskus.

enkelin on aika lentää

jättää meidät taakseen

toisaalla ei tarvitse kärsiä

pilvissä saat levätä

Kauniita unia pikkuinen!

XXX Minne aika katoaa?

Vielä on kuukausi jäljellä tätä vuotta, mutta minä virittäydyn jo pohtimaan mitä kaikkea vuosi 2012 onkaan sisältänyt. Ja sitä, mihin se on oikein kadonnut. 

Eihän siitä voi olla niin kauan, kun kuljimme laulaen pimeään metsään, vai voiko? Nauroimme pilven reunalla punaiset sarvet kiharoihin piilotettuna? Istuimme kylmissämme edessämme paperinen muuri, se viimeinen, joka erotti meidät todellisuudesta? Kiersimme maailmaa ja annoimme sen tulla luoksemme? Heittäydyimme virran vietäväksi ja olimme hukkua? Haavat ovat vasta parantumassa. Ei, ei siitä voi olla niin kauaa.

Mihin tämä syksykin on kadonnut? Elämä viikko viikolta tuntuu sopivan mulle. Ei tule mietittyä tulevaisuutta liikaa, kun ei tiedä itsekään missä sitä ensi viikolla on. Toisaalta, pitkä jännitteinen suunnitelmallisuus jää vähän vähemmälle. Siihenkin tarvitsee siis joskus taas totutella uudelleen. 

kuin olisimme tavanneet

vasta eilen

kuin olisit ensimmäistä kertaa tarttunut käteeni 

vasta eilen

mutta ei

koko pitkän syksyn olet siinä jo ollut

vierelläni

Takana on ensimmäinen vuosi sen jälkeen, kun löysin itseni. Enää en anna sen kadota.   

XXIX Pala arkea

Keittiön pöytä ja pöydällä kaksi kannettavaa. Televisiossa saarnaa ystävämme Dr. Phil ja ilta hämärtyy ulkona. Kaksi naurua, kaksikymmentä sormea näppäimillä naputtaa. Satunnaiset kommentit, viikon tarinat kerrotaan. Kahdet kasvot sulavat hymyyn, kun katseet kohtaavat. Jalat osuvat toisiinsa, ihan vain vahingossa.

Tavalliset arki-illat ovat tärkeitä. Kiireessä se voi unohtua. Rakkaansa kanssa on kyettävä elämään arkea, osattava antaa toiselle tilaa ja kyettävä itsekin hoitamaan velvollisuutensa toisen ollessa lähellä. (Kyllä, olen oppinut jotain, kiitos.) 

On yllättävän ihanaa istua kirjoittamassa, kun toinen istuu pöydän toisella puolen kirjoittamassa omiaan. Ehkä tämä todella on sitä arkea.

XXVIII Luojalle kiitos hän on kunnossa!

Hän huutaa: Varo! Kädet pyörällä, jarrut vinkuvat ja valot välähtävät. Mitään ei ole tehtävissä. Slow motion effect. Kuuluu pamaus. Kaikki on valkoista, kuin pilvessä.

Hiljaisuus.

Yhtäkkiä kaikki herää eloon. Mitä juuri tapahtui? Kiroamista. Onhan hän kunnossa? Olethan kunnossa? Luojalle kiitos! Ulos autosta, kaikki ovat omilla jaloillaan. Vilkkuvia valoja, pillien ulinaa ja shokki. Mitä oikein tapahtui? Nainen kertoo. Syyllinen! Lisää kiroamista. 

Hän on kunnossa, toimii juuri niin kuin on opetettu. Hän tietää mitä tehdä vaikka vaeltaa korvat soiden puolisokeana ilman takkia kylmässä syysillassa. Hän ottaa puhelimen, soittaa niille, joille täytyy.
Pelästynyt, mutta rakastava katse ja kosketus. Luojalle kiitos hän on kunnossa!

Viranomaisten kysymyksiä, selityksiä ja ohjeita. Hämmennystä, mitä tehdä, minne mennä? 

Hysteerinen ystävä juoksee ja halaa. Onneksi kaikki ovat hengissä! Siirtyminen sivuun. Henkilötunnus? Ajokortti? Hysteerinen ystävä jää toisten rauhoiteltavaksi. Kolme potilasta ja henkilökunta ambulanssiin. Autoja siirretään. 

Aikaa kulunut alle kymmenen minuuttia.

Tutkimuksia, kysymyksiä ja lääkärin konsultointia. Kolme ihmistä istuu järkyttyneenä paikallaan. Tärinää, jota ei helpota edes rakkaan käsi vieressä. Puolessa tunnissa tärinä ei helpota, mutta viranomaisten puolesta paikalta saa poistua. 

Aikaa törmäyksestä kulunut 43 minuuttia.

Vuorokausi tapahtuneesta: järkytys alkaa laantua. Rakkaan syli on paras paikka olla. Tarvitsemme toisiamme.

Lähes kaksi vuorokautta on kulunut. Olet osa tilastoa. Se on ohi, mutta kaikki on vielä kesken. 

Mitä oikein tapahtui?