LIV Timantteja

Pääsin osalliseksi aivan mahtavasta musikaaliprojektista. Kiitos teille kaikille! Ei, tällä kertaa en itse ollut lavalla, mutta näyttelijöiden innostus välittyi myös kahvinkeittimien lomaan. Ja sainhan olla seuraamassa jokaista näytöstä. Kyse ei toki ollut ammattilaisproduktiosta, ammattinäyttelijöistä tai -muusikoista, mutta lopputulos oli upea! Nuoret tekijät ovat enemmän tai vähemmän hiomattomia timantteja, joista monen uskon vielä nousevan suuremman maailman tietoisuuteen. Taiteellisten lahjojensa lisäksi joukon yhteishenki ja avoimuus teki minuun suuren vaikutuksen.

Tällaisen viikon jälkeen lievästi sanottuna tekisi itsekin mieli nousta jälleen lavalle. No onneksi siihen kaipuuseen on tulossa helpotusta piakkoin edes hetkellisesti...

mistä tietää

että todella rakastaa

että toisen luona on hyvä olla

 

sen vain tietää

kun mikään ei ole tarpeeksi

ja koti ei ole koti

ilman sua

LIII Kultaa ja hopeaa

Anteeksi te kaikki, jotka blogiani luette. En tiedä onko kyse kevätväsymyksestä, kiireestä, ideapulasta vai puhtaasta laiskuudesta kun en ole saanut mitään julkaistua. Ympärilläni tapahtuu koko ajan kaikkea pientä, mutta en oikein saa otetta mistään, näin kirjoittamismielessä. Elän täysillä ja nautin kaikesta mitä teen, mutta mistään ei oikein ole tullut julkaisukelpoista.

Elämä on jatkuvaa muutosta. Joskus toivoisin, että se kaikki seisahtuisi hetkeksi, että hetken saisi vaan olla ja elää ilman tarvetta siirtyä eteenpäin. Tällä hetkellä valmistaudun yhteen elämäni tähän mennessä suurimmista käännekohdista. Onneksi olen onnistunut voittamaan muutosenpelkoni, muuten olisin jo romuna.

Elämän kouluun päätyminen noin vuosi sitten tuli tarpeeseen. Olen saanut aivan toisen näkökulman elämään. Olen löytänyt kutsumukseni uudelleen ja nyt olisi aika toteuttaa itseäni. Toivottavasti en valu takaisin siihen tilaan, kun kaikki minussa on itsestäänselvyyttä.

Lavalta: Monen kuukauden työ on huipentunut taas upeasti. Kullan arvoinen esitys lämmittää sydäntä mukavasti, eikä se melkein hopeakaan häpeä ole.

LII Kiire

Kiire
Ajaa meitä eteenpäin
Tuhat ja yksi asiaa
Hoidamme oman osuutemme
Enemmänkin
Kadotamme itsemme kiireeseen

Pidän siitä
Nautin touhusta ja tohinasta
Haluan tehdä
Haluan olla hyödyllinen
Haluan nähdä työni jäljen
Annan kaikkeni
Enemmänkin

Emme kestä sitä
Päämme hajoaa
Kehomme kapinoi
Ennen pitkää
Jokin pakottaa meidät pysähtymään
Hengähtämään

Mutta me emme opi hiljentämään

Koska rakastamme sitä tunnetta

LI Tähtiä ja tähdenlentoja

Frida <3 Olin lukenut Emma Juslinin kirjan Frida och Frida - suomeksi tosin - viime vuonna ja niin tutustunut historiassa vaikuttaneeseen taiteilijaan Frida Kahloon, joka oli taiteen lisäksi edelläkävijä politiikassa ja seksuaalisuuden saralla. Viikko sitten törmäsin sattumalta Kahlosta tehtyyn elokuvaan, jonka pääosassa nähdään Salma Hayek. Sen lisäksi, että olin erittäin kiinnostunut tarinasta, Hayek on upea, joten päätin tutustua lähemmin teokseen. Enkä todellakaan joutunut pettymään. Huolimatta yhteen kasvatetuista kulmakarvoista Hayek loisti roolissaan. Tulinen, tunteikas ja intohimoinen - siinä minun kuvaukseni sekä elokuvasta, että Kahlosta.



Reilu viikko sitten kävimme muutaman minulle tärkeän ihmisen kanssa katsomassa Helsingin Gay-teatterin tulkinnan näytelmästä Corpus Christi. Mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä näkemys Jeesuksen kärsimysnäytelmästä ja rakkauden sanomasta. Jeesus opetti meitä rakastamaan toisiamme, ei sillä niin väliä ketä rakastamme. Toteutus oli oivaltava. Kolmetoista näyttelijää, joista jokainen kastettiin yhdeksi opetuslapseksi - ja yhdestä tietysti tuli Jeesus. Lisäksi jokainen sai osakseen useita sivurooleja. Valkoisiin kauluspaitoihin ja vaaleisiin housuihin pukeutuneet näyttelijät eläytyivät rooleihinsa tunteella - joidenkin mielestä jopa ylinäytellen - vain pientä rekvisiittaa, kuten silmälaseja ja kaukosäädintä apuna käyttäen. Roolien vaihtaminen näytöksen sisällä vaatii näyttelijältä jokaisen hahmon sisäistämistä sekä toisinaan hieman radikaaliakin karrikointia, jotta yleisön on mahdollista pysyä kärryillä näyttelijän roolista eritilanteissa. Vaikuttava kokemus, täytyy myöntää. Vaikuttava aina yleisön koostumuksesta näytelmän kannanottoihin.

Hyvin harvoin tulee vastaan elokuva, jonka voisi käydä katsomassa elokuvissa useampaan kertaan, mutta tässä on yksi sellainen: The Host - Vieras sai Suomessa ensi-iltansa juuri ennen pääsiäistä. Elokuva perustuu Twilightin luojan Stephenie Meyerin saman nimiseen romaaniin maan ja ihmisten tulevaisuudesta avaruudesta saapuneen valloittajan  käsissä. Nämä alienit ottavat valtaansa ihmisten kehot tarkoituksenaan elää symbioosissa planeetan alkuperäisen väestön kanssa. Pieni ryhmä ihmisiä on kuitenkin onnistunut piiloutumaan ja perustamaan vastarintaliikkeen säilyttääkseen inhimillisen elämänmuodon. Vaikka teos kuuluu tieteiskirjallisuuden alle, Vieras on nimenomaan tarina ihmisyydestä. Meyerin näkemys on herkkä ja vaikka kaikki tarinassa on jossain määrin modernia, loppujen lopuksi koko arvomaailma on hyvinkin vanhoillinen. Kirjailijan uskonnollinen tausta paistaa läpi tässä kuten hänen muussakin tuotannossa. En allekirjoita Meyerin arvomaailmaa ja esimerkiksi näkemyksiä parisuhteesta ja avioliitosta, mutta se ei estä minua arvostamasta hänen kykyään kirjoittaa ja luoda tarinoita, jotka koskettavat monia.

Pääsiäinen kertoo uudesta alusta. Minulle tämä on ollut henkilökohtainen käännekohta, poikkeus sääntöön. "Ei kahta ilman kolmatta" - nyt on sekin kirous kumottu. Kahtena vuonna peräkkäin kuukauden vaihtuminen maaliskuusta huhtikuuhun on tuonut vain sydänsuruja. Toki niistä tapahtumista on myöhemmin seurannut myös jotain hyvää, olen kasvanut ihmisenä. Ehkä olen menneenä vuonna osoittanut Kohtalolle oppineeni menneistä ja hän katsoi etten tarvitsisi enää uutta herätystä tähän väliin. Nyt käytin viikonloppuni hyvässä seurassa tähtiä tuijotellen.

Rakkaat kristityt ja uskovaiset: Hyvää pääsiäistä!

Rakkaat ateistit ja käytännön ihmiset: Hyvää aprillipäivää!

p.s. Se, joka yrittää huijata mua aprillipiloilla tänään on pulassa...