XXXVI Henkilökuvia

"lisää tämä seinällesi jos olet tutustunut aivan mahtaviin ihmisiin vuonna 2012 ♥ !"

Enkeli, joka yritti naamioitua piruksi. Vaatii yhtä vahvan vastaan. Sydän täynnä väriä ja valoa.

Pirteä ja lämmin kuin kesätuulen henkäys, hyvin eläväinen. Rehellinen, mutta koskaan ei voi arvata mistä tänään puhaltaa.

Laululintuset. Ääni kuin laulurastaan silmissäni. Kuin kotka, jonka lentoa alhaalta ihailen.

Toinen enkeli, sisko, joka hyppii pilveltä toiselle ja kokeilee siipiään. Korvaamaton ystävä, joka on aina siinä.

Keijukainen, jonka "löytää vaan kerran dynastiassa". Valo ja voima.

Hän, joka näkee muiden taidot ja osaa ohjata oikealle polulle. Hullujen ideoiden isä ja siinä arvostettu.

Tulevaisuuden tukijani, jonka kokemukset opettavat minuakin.

Hän, joka näkee maailman niin kuin minä. Hän, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja tukee asiaani. Hän, jota rakastan päivä päivältä enemmän.

Ja monet, monet muut, jotka ovat viitoittaneet tietäni. Kiitos teille!

Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen täynnä uusiin upeisiin ihmisiin tutustumista. Toivon, että tulevana vuonna tielleni osuu jälleen upeita ihmisiä ja persoonia, jotka haluavat jakaa kanssani palan maailmaa. Ja toivottavasti tämän vuotiset tuttavani eivät hekään hylkää minua.

Suunta kohti uutta vuotta!

XXXV Pienen pieniä toiveita

tontut kuuntelevat

kurkkivat ikkunoista

ja seuraavat

tontut huomaavat

pistävät merkille

hyvät ja kauniit teot

tontut muistavat

kuuntelevat ja toteuttavat

pienen pieniä toiveita

 

jos olet tarkkana

voit nähdä aamulla

tontun tossujen painaumia

koskemattomassa lumihangessa

XXXIV Tonttuja ja tuoksuja

piparin tuoksua, tonttujen juoksua...
Leivoin sitten minimutakakkuja. Miksi joulu on täynnä herkullisia ruokia ja hurmaavia mausteita? Taatelikakkua, pipareita, suklaata, kanelia, neilikkaa, rusinoita... Tuoksut täyttävät pään. Leivon mielelläni, mutta valitettavasti silloin tulee syötyäkin liikaa. Aina on pakko maistella ja vastaleivottu lämpimäinen oikein sulaa suuhun. En osaa kieltää itseäni, mutta toisaalta. Joulu on kerran vuodessa vaan. Tai voisihan sitä lähteä tonne lumihankeen vähän juoksemaan ja nauttimaan valkoisesta.

kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta...
Vielä pitäisi elää arkeakin. Töitä on. Onneksi on ihmisiä, jotka ottavat aikansa ja ilmestyvät ovelle silloin, kun heillä on hetki aikaa. Tai jaksavat järjestää. Tai muuten vain jakavat jonkun ajatuksen. Vapaapäiviä ei ole, mutta toisaalta, en niitä kaipaisikaan. Energiaa on paljon enemmän kuin moneen vuoteen tähän aikaan.

tähti ja kuusi, lyhtykin uusi...
Aloitin joulusiivouksen. Minulle joulusiivous merkitsee, paitsi yksinkertaisesti pölyn kuorimista hyllyjen päältä ja huoneen nurkista, myös ajatusten järjestämistä uuteen uskoon. Siivoaminen on minulle terapiaa siinä missä leipominenkin. Kerran eräs hyvin tarkkanäköinen kysyi, mikä kriisi minulla jälleen oli, kun jaoin ystävilleni keksejä. Viime aikoina ei ole ollut suurempia kriisejä, mutta miettimistauko tekee silti hyvää.
Olisi ihana ehtiä laittamaan pari koristettakin esille. Ei mitään suurta, mutta jotain kuitenkin, jotain, mikä saisi hymyn huulille ja joululaulut soimaan päässä.

lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa...
Ollapa ihminen, joka ei ota hommakseen muistaa kaikkia rakkaitaan joulun aikaan. Onneksi rakastan paperin rapinaa ja pieniä salaisuuksia. Kaupunkireissut itsekseen ovat ihania: täynnä jänniä kohtaamisia, iloisia ajatuksia ja yllättävän hyvää musiikkia joulukylän lavalla. Eikä lahjoihin tarvitse kuluttaa puolta omaisuutta (sekin toki onnistuu...). Lahjan ei tarvitse olla kallis, kunhan siinä on idea. Onneksi olen hyvä keksimään tarinoita ideoideni tueksi, näin ollen ystävät voivat odottaa ihan mitä tahansa.

joulu saapuu jokaiselle...

Kyllä, joulu on kristillinen juhlapyhä, mutta ei vain sitä. Joulu ja joulun henki: rakkaus, auttaminen ja hyvä tahto kuuluvat kaikille. Älä välitä joulun kaupallistumisesta tai siitä uskotko vaiko et. Nauti joulusta yhdessä rakkaiden kanssa. Minä ajattelin muistaa ystäviäni ja jakaa hyvää tahtoa, toivottavasti ei tarvitse jäädä vain pakkaseen laulamaan. 

Lainaukset: "Joulu saapuu jokaiselle" - Jukka Salminen

XXXIII Portaiden päässä on vielä yksi ovi

Liian aikaisen aamun pelastus on hyvän ystävän blogi. Tämä ja pohdinnat unelmista. Miksi olen niin käytännön ihminen enkä uskalla tavoitella taivaita? Oma koti ja oma perhe, siinä se. Työpaikka. Hyvä on, on minullakin jotain, ei niin arkista. Olisihan se joskus ihana voida nähdä oman nimensä kirjan kannessa tai laulaa niin, että joku oikeasti kuuntelisi. Mutta mutta, harvoin myönnän noita haaveita itsellenikään. Ne ovat kuiskauksia huutojen keskellä. Ehkä vielä joskus...

Mitä Sinä haluat elämältäsi? Työ, koti, perhe toki juu. Mitä muuta? Mikä on se haave, jonka yrität niin kovasti pitää salassa kaikilta, itseltäsikin? Miksi et myönnä itsellesi, että portaiden päässä, sen viimeisen oven takana, ullakolla pölyyntymässä on se kallis arvoisin unelma, joka loppujen lopuksi on juuri eniten sinua?

Olen löytänyt elämääni ihmisiä, joiden kyky katsoa ullakolle on hämmentänyt. Ensin pelästyin ja muutuin entistä epävarmemmaksi. Lopulta pääsin katsomaan asiaa oikealta portaalta. Käänsin katseeni taivaisiin. Haaveeni eivät ole yhtä suuria tai kirkkaita, mutta ne ovat minun ja opettelen luottamaan niihin. 

Usko unelmiin. Tavoittele taivaita.

XXXII Tonttuilua toiveissa

On ilta. Talvi on vihdoin vallannut maailman. Taivas on tumma ja pilvessä, minä hetkenä hyvänsä voi taivaalta leijua lisää pienen pieniä ja kevyitä hiutaleita. Ajamme kohti kotia pitkin kylän raittia. Kaikkialla ihmiset ovat pysähtyneet seuraamaan taivaalla hohtavaa valoilmiötä. Koskaan ei täällä näe näin paljon ihmisiä. 

Joulu lähestyy ja juhlakausi on meneillään. Tahti kiihtyy ennen kuin pysähtyy. Töitä, harrastuksia, pikkujouluja ja muita juhlia riittää enemmän kuin kukaan kykenee kiertämään. Joulu on yhdessäolemisen ja rauhoittumisen aikaa, mutta ennen joulua se ei onnistu. Ei ole aikaa. Kirjoitan kiireesti ja tiedän samalla, että pitäisi olla jo tekemässä jotain muuta. Ystävien kanssa ei ehdi viettämään aikaa, ellemme ole samassa projektissa mukana. On niin monta ihmistä, joiden näkemistä odotan. Kunpa edes toisella osapuolella olisi mahdollisuus joustaa menoissaan. Onneksi on niitä, joiden kanssa arjessa on jotain yhteistä, niin ei pääse yksin oloon hautautumaan. 

Haluan pysähtyä ja nauttia joulusta, siihen valmistautumisesta. Olen jouluihminen! Olen tonttu! Tarvitsen aikaa siihen pieneen supinaan ja joulun järjestämiseen. Joko saan aloittaa joululoman muusta ja keskittyä hiippailemaan lumihangessa puunainen pipo päässä?