On ilta. Talvi on vihdoin vallannut maailman. Taivas on tumma ja pilvessä, minä hetkenä hyvänsä voi taivaalta leijua lisää pienen pieniä ja kevyitä hiutaleita. Ajamme kohti kotia pitkin kylän raittia. Kaikkialla ihmiset ovat pysähtyneet seuraamaan taivaalla hohtavaa valoilmiötä. Koskaan ei täällä näe näin paljon ihmisiä.
Joulu lähestyy ja juhlakausi on meneillään. Tahti kiihtyy ennen kuin pysähtyy. Töitä, harrastuksia, pikkujouluja ja muita juhlia riittää enemmän kuin kukaan kykenee kiertämään. Joulu on yhdessäolemisen ja rauhoittumisen aikaa, mutta ennen joulua se ei onnistu. Ei ole aikaa. Kirjoitan kiireesti ja tiedän samalla, että pitäisi olla jo tekemässä jotain muuta. Ystävien kanssa ei ehdi viettämään aikaa, ellemme ole samassa projektissa mukana. On niin monta ihmistä, joiden näkemistä odotan. Kunpa edes toisella osapuolella olisi mahdollisuus joustaa menoissaan. Onneksi on niitä, joiden kanssa arjessa on jotain yhteistä, niin ei pääse yksin oloon hautautumaan.
Haluan pysähtyä ja nauttia joulusta, siihen valmistautumisesta. Olen jouluihminen! Olen tonttu! Tarvitsen aikaa siihen pieneen supinaan ja joulun järjestämiseen. Joko saan aloittaa joululoman muusta ja keskittyä hiippailemaan lumihangessa puunainen pipo päässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti