Istumme hiljaa ja kuuntelemme maailmaa. Päästäiset rapistelevat mustikanvarpujen alla ja vikisevät. Ampiaisten ja kimalaisten jatkuva surina kantautuu jostain korviin ja kesän viimeiset jäljellä olevat hyttyset inisevät korvan juuressa. Katsomme toisiamme. Hiipuva hiillos lämmittää paljaita varpaitani, kun ilta on vaihtunut yöksi ja kultainen kuu kohoaa metsän siluetin ylle. Kuun silta kutsuu laiturille.
Paikka ilman aikaa, ilman kiirettä. Paikka, jossa voit valvoa katsomassa auringon nousua ja nukkua sitten ylipuolen päivän. Paikka, jossa voit istua laiturilla putsaamassa mustikoita tunteja ajattelematta sitä, joko täytyisi lämmittää sauna. Ja paikka, jossa sen saunan voi lämmittää juuri silloin, kun siltä tuntuu.
Meillä oli upea mökkireissu. Minä ja rakkaani vietimme yhden yön kaukana kaikesta. Kiireetön elämä ja hiljaisuus antoivat mahdollisuuden rauhoittua ja katsella omaa elämää. Pieni pelko ja jännitys hiipii sisimpään, siksi olikin ihanaa etten ollutkaan aivan yksin. Ihanan päivän kruunasi käpertyminen peiton alle rakkaan kainaloon.
p.s. Unohdin kameran kotiin, anteeksi...
lauantai 27. heinäkuuta 2013
torstai 18. heinäkuuta 2013
SYNTTÄRIT!
(
( )
l l
l l
l l
l l
l l
l l
________________________________________________
________________________________________________
================================================
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
________________________________________________
________________________________________________
Näin meillä juhlitaan syntymäpäivää. Kiitos kaikille tämän vuoden aikana blogia lukeneille! Matka maailmaan jatkuu...
( )
l l
l l
l l
l l
l l
l l
________________________________________________
________________________________________________
================================================
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
________________________________________________
________________________________________________
Näin meillä juhlitaan syntymäpäivää. Kiitos kaikille tämän vuoden aikana blogia lukeneille! Matka maailmaan jatkuu...
tiistai 16. heinäkuuta 2013
LX Ehjänä kotiin
Tiedän, että kadun tätä aamulla, mutta kun kerta en saa nukuttua niin kai sen ajan voi hyödyksikin käyttää. Sitä paitsi sisäinen kelloni on vielä pari tuntia paikallista aikaa jäljessä...
Takana on kesän toinen uskomattoman upea ulkomaan matka. Aurinkoa, rakkautta ja eläviä tilanteita riitti Portugalin taivaan alla meidän parin kymmenen hengen seurueelle enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäisen meille tarjosi hurjan helteen kera säiden herra, toisen aivan mahtava porukka ja siihen sisältyvät parinkunnat (tietysti draaman säestyksellä) ja kolmanteen sitten liittyi paikallisten järjestelyt sekä pienet ja vähän isommatkin terveydelliset tekijät. Kaikki päästiin hengissä kotiin, eikö se kuitenkin ole tärkeintä?
Matka oli aivan upea. On toki totta, että olisi ollut mukava selvitä ilman ongelmia (vatsavaivoja ja jotenkin jännästi ilmestynyttä älytöntä kesäflunssaa), mutta kaikki tämä oli vain pieni osa kokemusta. Ja kaikkein parhainta tässä on, että sain jakaa sen erittäin tärkeiden ihmisten kanssa sekä sain pari uuttakin ystävää.
Nyt olisi sitten edessä paluu arkeen. Uusi elämä odottaa, en enää pelkää niin kuin ennen, mutta toisaalta kaikki on tapahtunut niin nopeasti, etten oikein ole ehtinyt kaikkea sisäistämäänkään. Sen vain tiedän, että autotallissa odottaa uusi 120cm leveä sänky käyttöönottoaan. Olen iloinen ja onnellinen, odotan tulevia haasteita, mutta haikeus iskee. Esimerkiksi porukka, jonka kanssa jaoimme Portugalinkin ilot ja surut, jää kauas vaikkakaan ei menneisyyteen.
Oletko sattunut huomaamaan, että vuosi on pitkä aika? No, minulle se jälleen nousee tietoisuuteen, sillä tämä rakas blogini täyttää nyt torstaina täyden vuoden. Tämä teksti on numeroltaan LX, eli 60, mutta kun lukuun otetaan myös Prologi niin päästään jo 61:een. Tätä tapausta pitänee juhlistaa jollain. Heinäkuun 18. päivä selviää miten.
Takana on kesän toinen uskomattoman upea ulkomaan matka. Aurinkoa, rakkautta ja eläviä tilanteita riitti Portugalin taivaan alla meidän parin kymmenen hengen seurueelle enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäisen meille tarjosi hurjan helteen kera säiden herra, toisen aivan mahtava porukka ja siihen sisältyvät parinkunnat (tietysti draaman säestyksellä) ja kolmanteen sitten liittyi paikallisten järjestelyt sekä pienet ja vähän isommatkin terveydelliset tekijät. Kaikki päästiin hengissä kotiin, eikö se kuitenkin ole tärkeintä?
Matka oli aivan upea. On toki totta, että olisi ollut mukava selvitä ilman ongelmia (vatsavaivoja ja jotenkin jännästi ilmestynyttä älytöntä kesäflunssaa), mutta kaikki tämä oli vain pieni osa kokemusta. Ja kaikkein parhainta tässä on, että sain jakaa sen erittäin tärkeiden ihmisten kanssa sekä sain pari uuttakin ystävää.
Nyt olisi sitten edessä paluu arkeen. Uusi elämä odottaa, en enää pelkää niin kuin ennen, mutta toisaalta kaikki on tapahtunut niin nopeasti, etten oikein ole ehtinyt kaikkea sisäistämäänkään. Sen vain tiedän, että autotallissa odottaa uusi 120cm leveä sänky käyttöönottoaan. Olen iloinen ja onnellinen, odotan tulevia haasteita, mutta haikeus iskee. Esimerkiksi porukka, jonka kanssa jaoimme Portugalinkin ilot ja surut, jää kauas vaikkakaan ei menneisyyteen.
Maljan sulle jossain juon
Jotain jännää sulle tuon
Minä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin
Taikka vettä Atlantin
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
- Hector: Mandoliinimies -
Atlantin aalloilla
Turun toreilla
Pihan perällä
Laulan laulun
Kirjoitan kirjan
Suljen sinut syleiluuni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)