Takana on kesän toinen uskomattoman upea ulkomaan matka. Aurinkoa, rakkautta ja eläviä tilanteita riitti Portugalin taivaan alla meidän parin kymmenen hengen seurueelle enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäisen meille tarjosi hurjan helteen kera säiden herra, toisen aivan mahtava porukka ja siihen sisältyvät parinkunnat (tietysti draaman säestyksellä) ja kolmanteen sitten liittyi paikallisten järjestelyt sekä pienet ja vähän isommatkin terveydelliset tekijät. Kaikki päästiin hengissä kotiin, eikö se kuitenkin ole tärkeintä?
Matka oli aivan upea. On toki totta, että olisi ollut mukava selvitä ilman ongelmia (vatsavaivoja ja jotenkin jännästi ilmestynyttä älytöntä kesäflunssaa), mutta kaikki tämä oli vain pieni osa kokemusta. Ja kaikkein parhainta tässä on, että sain jakaa sen erittäin tärkeiden ihmisten kanssa sekä sain pari uuttakin ystävää.
Nyt olisi sitten edessä paluu arkeen. Uusi elämä odottaa, en enää pelkää niin kuin ennen, mutta toisaalta kaikki on tapahtunut niin nopeasti, etten oikein ole ehtinyt kaikkea sisäistämäänkään. Sen vain tiedän, että autotallissa odottaa uusi 120cm leveä sänky käyttöönottoaan. Olen iloinen ja onnellinen, odotan tulevia haasteita, mutta haikeus iskee. Esimerkiksi porukka, jonka kanssa jaoimme Portugalinkin ilot ja surut, jää kauas vaikkakaan ei menneisyyteen.
Maljan sulle jossain juon
Jotain jännää sulle tuon
Minä vuori-ilmaa pulloon laittaa voin tietenkin
Taikka vettä Atlantin
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
Ne sulle tuon kun saavun takaisin
- Hector: Mandoliinimies -
Atlantin aalloilla
Turun toreilla
Pihan perällä
Laulan laulun
Kirjoitan kirjan
Suljen sinut syleiluuni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti