Istumme hiljaa ja kuuntelemme maailmaa. Päästäiset rapistelevat mustikanvarpujen alla ja vikisevät. Ampiaisten ja kimalaisten jatkuva surina kantautuu jostain korviin ja kesän viimeiset jäljellä olevat hyttyset inisevät korvan juuressa. Katsomme toisiamme. Hiipuva hiillos lämmittää paljaita varpaitani, kun ilta on vaihtunut yöksi ja kultainen kuu kohoaa metsän siluetin ylle. Kuun silta kutsuu laiturille.
Paikka ilman aikaa, ilman kiirettä. Paikka, jossa voit valvoa katsomassa auringon nousua ja nukkua sitten ylipuolen päivän. Paikka, jossa voit istua laiturilla putsaamassa mustikoita tunteja ajattelematta sitä, joko täytyisi lämmittää sauna. Ja paikka, jossa sen saunan voi lämmittää juuri silloin, kun siltä tuntuu.
Meillä oli upea mökkireissu. Minä ja rakkaani vietimme yhden yön kaukana kaikesta. Kiireetön elämä ja hiljaisuus antoivat mahdollisuuden rauhoittua ja katsella omaa elämää. Pieni pelko ja jännitys hiipii sisimpään, siksi olikin ihanaa etten ollutkaan aivan yksin. Ihanan päivän kruunasi käpertyminen peiton alle rakkaan kainaloon.
p.s. Unohdin kameran kotiin, anteeksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti