L Tahdon2013

täytyykö meidän huutaa
jotta suostuisitte kuulemaan meidät?
täytyykö meidän hyppiä pöydillä
jotta suostuisitte huomaamaan meidät?
olemme ylpeitä siitä
mitä olemme
emme ole niin kuin te
emmekä haluakaan
mutta haluamme paikkamme maailmassa!

älkää sulkeko korvianne
silmiänne
älkää kuvitelkokaan
että niin tehdessänne
katoaisimme
liian kauan
olemme pysyneet piilossa
liian kauan
olemme antaneet teidän
pakottaa meidät piiloutumaan
enää emme suostu tyytymään sivustakatsojan rooliin!

mitä te oikein pelkäätte?
kiellättekö kaiken
mitä ette kykene ymmärtämään?
kieltäydyttekö uskomasta äärettömään avaruuteen
vain koska se ylittää käsityskykynne?
vain koska haluamme jotain enemmän kuin te
ette voi noin vain vaan kieltää sitä meiltä
mielipide ei ole peruste mielipiteelle
ajatelkaa edes itse
jos aiotte asettaa esteitä tiellemme
tulette tosin huomaamaan
ettette te meitä pysäytä

me nostamme lippumme salkoihin
emme halua suvaitsevaisuuttanne
vaan tasa-arvoa



Olemme kaikki Suomen kansalaisia, mutta yhä joissain asioissa eriarvoisessa asemassa lain edessä. Toisille meistä sallitaan avioliitto ja kaikki sen velvollisuudet ja oikeudet, toisilta sen sijaan kielletään koko avioliitto ja tarjotaan tilalle "vaihtoehtoa", registeröityä parisuhdetta, joka takaa vain samat velvollisuudet.

Suomi on historiassa ollut tasa-arvon edelläkävijä mm. naisen aseman parantamisessa, mutta tänäpäivänä olemme jääneet jälkeen. Se, että Suomi on viimeinen Pohjoismaa, joka ei hyväksy samaa sukupuolta olevien avioliittoja, ei ole ylpeyden aihe. Nyt on aika herättää päättäjät kuulemaan tämän ajan ääni!



www.tahdon2013.fi



Hyvää tasa-arvon päivää kaikille!

XLIX Minää etsimässä

Toisinaan tunnen olevani kuin näyttelijä antiikin amfiteatterissa. Minulla on yhtä monet kasvot kuin näytteijällä on naamioita. Elän samanaikaisesti monessa eri maailmassa. Ihmisellä on monia rooleja elämässään. Olemme kuin eri ihmisiä joutuessamme erilaisiin tilanteisiin.

Olen viimepäivinä lukenut hieman aiheeseen liittyvää artikkelia, jossa pohdittiin ammatti-identiteettiä. Työelämä tuo meistä esiin yhden puolemme. Otamme tietyn roolin suhteessa työympäristöömme, suhteessa muihin ihmisiin ja työtehtäviin. Olemme opettajia, lääkäreitä, ompelijoita, esimiehiä, alaisia... Toimimme roolimme mukaan. Työminän lisäksi meistä löytyy mm. harrastusminä, kotiminä ja kaveriminä. Ainakin itselläni kaikki nämä minän erilaiset osat jakautuvat vielä useisiin alaluokkiin.

Usein en juurikaan huomaa omaa roolin valintaani. Tänään kuitenkin jouduin kesken työpäivän poistumaan ja ottamaan esille sen itsenäisen, vapaan minän. Sisäinen muutos, joka minussa tapahtui, oli valtava. Olin kuin toinen ihminen. Minun ei tarvinnut olla vastuussa muusta kuin omasta itsestäni. Ihana tunne! Paluu takaisin työminään taisi olla yhtä radikaali. Yhtäkkiä minulla oli vastuu ihmisistä ympärilläni. Ei se mitään, pidän siitäkin.

Toisaalta, huomattuani valtavan muutoksen, jonka käyn läpi aina siirtyessäni yhteisöstä ja tilanteesta toiseen en enää lainkaan ihmettele, että toisinaan pieni mieleni on ollut aivan hukassa pohtiessaan kuka minä oikeasti olen. Kuka minä olen? Minkä minän mukaan määrittelen itseni? Erityisesti silloin, kun roolit ovat vahvasti vastakohtia, lienee ymmärrettävää, että niiden sovittaminen yhteen yhtenäiseksi minäksi on haastavaa. Kaikki me haluamme tietää kuka olemme ja mikä on paikkamme tässä maailmassa, siksi en myöskään hämmästele sitä, että yritämme yhdistää niitäkin puolia itsessämme, jotka ovat lähes mahdottomia yhdistää. Mutta vain lähes. Jos todella haluat, voit onnistua yhdistämään tulen ja veden kadottamatta kumpaakaan.

XLVIII Kierrän kehää

Mielessäni on lukuisia asioita, pohtimisen aiheita, mutta en kykene niistä tänne kirjoittamaan. En halua toistaa itseäni. Olen pyöritellyt näitä samoja kysymyksiä liian kauan. Nyt, kun ratkaisun hetki on jälleen käsillä, kadotan vastauksen, joka oli jo täällä.

En uskalla luottaa. En uskalla luottaa siihen, että olen tarpeeksi, että kykenen saavuttamaan tavoitteeni, että tiedän mitä haluan. Kierrän kehää: Päädyn aina samaan lopputulokseen, mutta teen silti aina yhden kierroksen lisää. En jaksaisi tätä enempää. Hei te, jotka olette kyenneet astumaan ulos noidankehästä, onko neuvoja?

olen astumassa pimeään

tuntemattomaan

jätän tämän kaiken taakseni

katkaisen langat

jotka sitovat minut aloilleni

katkaisen siteet menneeseen

olen sokea

valitsen oven heittämällä kolikkoa

hyppään pää edellä

tuntemattomaan

jos haluat auttaa

anna minun mennä

työnnä minut eteenpäin

mutta ole valmiina ottamaan vastaan

eksynyt mieleni

jos en valinnutkaan oikein

 

 

 

Sanoin kerran ystävälle: "Kadehdin ihmisiä, jotka tietävät mitä haluavat." Hän naurahti ja totesi, että kadehdin siis itseäni. Ehkä minun pitäisi hieman täsmentää väitettäni: "Kadehdin ihmisiä, jotka uskaltavat luottaa siihen, että tietävät mitä haluavat."

 

 

 

I saw you

once again

in a dream

you were so - you

and we were

as we always were

I wanted to hear you laugh

I would have followed you anywhere

I would have risked my own life

just to protect yours

I still would







XLVII Yhtälöitä

Nyt on A+b ja c+D. Ennen oli A+c ja b+E, mutta b-E, koska E+(c). Kauan sitten oli myös c+F. Joskus oli A+G ja sitä  ennen (G+H) ja näiden jälkeen taas A+(H). Tänään on {AbcDF} sekä {AGH}.

Vaikuttaako sekavalta? Kuvittele, että sinulle annettaisiin tästä lyhyt tiivistelmä kasvokkain. En syyllistäisi, vaikka et muistaisi mitään. 



Rakastan lempinimiä. En välttämättä niinkään omiani, ne eivät ole aina olleet niin imartelevia. Tänään kuitenkin sain yhden sellaisen, jota saan rakastaa. Minusta tuli sateenkaarityttö.