LXXIII Mietteitä muumien maailmasta

Muumit ja muumien maa

jokainen tuntee pian omanaan.

Muumit ja muumien maa

vie maailman lapset seikkailemaan.

Viime aikoina olen taas entistä paremmin ymmärtänyt kuinka uskomattoman syvällistä muumien filosofia oikein on. Muumilaakson tarinoita on tehty vielä taitavammin kuin koskaan lapsena olisin voinut kuvitellakaan. Sarjan jutut ovat lapsesta hauskoja ja tarinat viihdyttäviä, mutta nyt vasta ymmärrän hahmojen nerokkuutta.

Pikku-Myy on minusta aina ollut aivan ihana. Tavallaan olisin halunnut olla enemmän tuon pippurisen pikkuneidin kaltainen. No, koskaan en kuitenkaan ollut se pienin tai pippurisin porukassa. Myyn rehellisyys on kaunista, vaikka tämä tiukoilla sanoillaan saakin toisinaan aikaan ärtymystä. Kaikki parhaat lausahdukset lienevätkin juuri Myyn suusta tulleita.

”Jos minäkin löytäisin jostain tarpeeksi pienen poikaystävän, niin minäkin olisin kevytmielinen.”

Pikku-Myy Muumilaakson tarinoita jaksossa Jenni-täti on miljonääri

”Minä olen keksinyt loistoajatuksen. Ruvetaan seurustelemaan.”

Pikku-Myy Nuuskamuikkuselle Muumilaakson tarinoita jaksossa Rosvoja Muumilaaksossa

Muumimamman voisi sanoa olevan Myyn vastakohta. Äidillistäkin äidillisempi ja huolehtivainen Mamma pitää perhettään kasassa kaikkien kummallisuuksien keskelläkin. Jotenkin Mamman vapaa kavatustyyli tuntuu toimivan muumiperheelle: Muumipeikko on varsin fiksu nuorimies. Itse tosin hieman hämmästelen lasten rajatonta vapautta ja ruokavaliota. Toisaalta kyllä kelpaisi jokaiselle lapselle päivittäiset pannukakut, vaapukkamehu ja hillo. Neulasetkin ovat yllättävän maistuvia. Rauhallinen Muumimamma muistuttaa pehmeydessään vaahtokarkkia.

Nuuskamuikkusen nimi on aikanaan herättänyt pahennusta. Toisaalta Muikkunen on muutenkin hahmo enemmän aikuiseen makuun. Hän on toisaalta erakko, mutta toisaalta kovin läheinen muumiperheen kanssa. Erityisen läheinen Muikkunen on Muumipeikon kanssa. Näiden kahden ystävyyden syvyyden olen ymmärtänyt vasta viime aikoina. Nuuskamuikkunen on kummallinen tapaus. Hän rakastaa musiikkia, kalastaa itse oman illallisensa (ellei sitten syö Muumimamman pöperöitä), asuu teltassa ja matkustaa talvella kauas pois. Kerran Muikkunen viipyi matkallaa pidempään kuin tavallisesti. Hän ei ole ainut olento maailmassa, joka toisinaan tuntee olevansa liian sidottu. Onneksi Nuuskamuikkunenkin ymmärsi lopulta kuitenkin, että hänen kotinsa on Muumilaaksossa.

Muumilaaksossa asustelee monen moisia olentoja ja jokaisesta hahmosta voisi kirjoittaa vaikka ja kuinka perusteellisen analyysin, mutta sen taidan jättää tekemättä, varsinkin kun aiheesta on jo kirjallisuutta julkaistu. (Happonen, S. 2012. Muumiopas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.)

Palaanpa tästä taas muumien pariin!

LXXII My way of life

Tuntien harjoittelu, meikkaaminen, pukeutuminen, hiustenlaitto ja odottaminen, jonka jälkeen viisi minuuttia lavalla. Ystävä toteaa: "Sua varmaan ärsyttää." Itseasiassa, ei tippaakaan.

Oletko sinä vielä löytänyt harrastusta, joka vie mukanaan sielun, mielen, sydämen ja ruumiin? Minä olen. Saan olla kiitollinen vanhemmille, jotka tutustuttivat minut tanssin uskomattomaan maailmaan. Minä en olisi minä ilman tätä kaikkea.

Yksinkertaisin perustelu sille, miksi rakastan tanssimista, on fyysinen hyöty ja mielihyvä. Lapsuus vuosien jälkeen liikkumiseni on hitaasti vähentynyt, mutta säännöllisen tanssimisen avulla olen saanut pidettyä itseni edes jonkinlaisessa kunnossa. En erityisemmin pidä pimeässä lenkkeilemisestä ja olen muutenkin laiska liikkumaan yksin, joten se lievä sosiaalinen paine, jonka tanssiryhmä luo, ja lämpimät sisätilat talvella, ovat unelma.

Niin, se sosiaalinen merkitys. Vaikea kuvailla. Pidin itseasiassa parin minuutin puheen aiheesta jonkin aikaa sitten, mutta totesin jo siinä puhetta pitäessäni, etten koskaan tulisi saamaan koko totuutta ihmisille, jotka eivät ole sitä itse kokeneet. Jotain kai heillekin kertoo se, että matkustan lähes viikoittain satoja kilometrejä vain päästäkseni osaksi tanssista ja siitä ryhmähengestä.

Ystävän pyynnostä yritän tätä kyseisen harrastuksen merkitystä pukea kirjalliseen muotoon, mutta jokaisen lauseen jälkeen ymmärrän entistä paremmin, ettei tätä kaikkea vaan voi pukea sanoiksi.

 

"Kansantanssi on elämäntapa."

 

Minä en olisi minä ilman sitä. Elämä olisi kovin erilaista ilman sitä. Minulla ei olisi tätä elämää ilman sitä.

Siinä samassa konsertissa, jossa itse olin lavalla sen viisi minuuttia, oli mukana monta tanssiryhmää. Suurin osa sai olla lavalla edes kymmenen minuuttia. Oli kuitenkin yksi nuorempien ryhmä, joka saapui paikalle "vain finaaliin". Ajattelin etukäteen, että mahtaa olla turhauttavaa tulla paikalle vain ollakseen pieni osa jotain valtavaa kokonaisuutta. Ajatukseni kulkivat siis samaa rataa kuin ystäväni, joka oletti minua ärsyttävän vastaavan tilanteen. Niin, tämän havaittuani minun oli helppo ymmärtää, lasten loputonta íntoa verhoissa. Olinhan itse yksi heistä.