Muumit ja muumien maa
jokainen tuntee pian omanaan.
Muumit ja muumien maa
vie maailman lapset seikkailemaan.
Viime aikoina olen taas entistä paremmin ymmärtänyt kuinka uskomattoman syvällistä muumien filosofia oikein on. Muumilaakson tarinoita on tehty vielä taitavammin kuin koskaan lapsena olisin voinut kuvitellakaan. Sarjan jutut ovat lapsesta hauskoja ja tarinat viihdyttäviä, mutta nyt vasta ymmärrän hahmojen nerokkuutta.
Pikku-Myy on minusta aina ollut aivan ihana. Tavallaan olisin halunnut olla enemmän tuon pippurisen pikkuneidin kaltainen. No, koskaan en kuitenkaan ollut se pienin tai pippurisin porukassa. Myyn rehellisyys on kaunista, vaikka tämä tiukoilla sanoillaan saakin toisinaan aikaan ärtymystä. Kaikki parhaat lausahdukset lienevätkin juuri Myyn suusta tulleita.
”Jos minäkin löytäisin jostain tarpeeksi pienen poikaystävän, niin minäkin olisin kevytmielinen.”
Pikku-Myy Muumilaakson tarinoita jaksossa Jenni-täti on
miljonääri
”Minä olen keksinyt loistoajatuksen. Ruvetaan seurustelemaan.”
Pikku-Myy Nuuskamuikkuselle Muumilaakson tarinoita jaksossa
Rosvoja Muumilaaksossa
Muumimamman voisi sanoa olevan Myyn vastakohta. Äidillistäkin äidillisempi ja huolehtivainen Mamma pitää perhettään kasassa kaikkien kummallisuuksien keskelläkin. Jotenkin Mamman vapaa kavatustyyli tuntuu toimivan muumiperheelle: Muumipeikko on varsin fiksu nuorimies. Itse tosin hieman hämmästelen lasten rajatonta vapautta ja ruokavaliota. Toisaalta kyllä kelpaisi jokaiselle lapselle päivittäiset pannukakut, vaapukkamehu ja hillo. Neulasetkin ovat yllättävän maistuvia. Rauhallinen Muumimamma muistuttaa pehmeydessään vaahtokarkkia.
Nuuskamuikkusen nimi on aikanaan herättänyt pahennusta. Toisaalta Muikkunen on muutenkin hahmo enemmän aikuiseen makuun. Hän on toisaalta erakko, mutta toisaalta kovin läheinen muumiperheen kanssa. Erityisen läheinen Muikkunen on Muumipeikon kanssa. Näiden kahden ystävyyden syvyyden olen ymmärtänyt vasta viime aikoina. Nuuskamuikkunen on kummallinen tapaus. Hän rakastaa musiikkia, kalastaa itse oman illallisensa (ellei sitten syö Muumimamman pöperöitä), asuu teltassa ja matkustaa talvella kauas pois. Kerran Muikkunen viipyi matkallaa pidempään kuin tavallisesti. Hän ei ole ainut olento maailmassa, joka toisinaan tuntee olevansa liian sidottu. Onneksi Nuuskamuikkunenkin ymmärsi lopulta kuitenkin, että hänen kotinsa on Muumilaaksossa.
Muumilaaksossa asustelee monen moisia olentoja ja jokaisesta hahmosta voisi kirjoittaa vaikka ja kuinka perusteellisen analyysin, mutta sen taidan jättää tekemättä, varsinkin kun aiheesta on jo kirjallisuutta julkaistu. (Happonen, S. 2012. Muumiopas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.)
Palaanpa tästä taas muumien pariin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti