Tämä tulee olemaan minun vuoteni. Juujuu, mennyt vuosi oli sitä myös, mutta nyt otan jälleen askeleen eteenpäin. Opettelen elämään itsenäni, opettelen näkemään ja kuulemaan itseäni. Annan itselleni aikaa. Ei hätää te rakkaat, en unohda teitäkään, uskon silti minulle jäävän taas aivan uudella tavalla aikaa itselleni.
Uudet alut ovat ihania. Tilanteet, joissa voi aloittaa puhtaalta pöydältä, ovat oikeastaan niitä hetkiä, joissa meidät määritellään. Silloin määrittelemme itsemme ja otamme mukaan uuteen elämään vain sen mikä todella on meidän. Silloin pääsemme näkemään itsemme uuden ihmisen ilmin. On ihana tunne tavata ihmisiä, joilla ei ole mitään pohjatietoa minusta ihmisenä. Kukaan ei tiedä kuka olen tai mistä tulen. Saan olla ihan kuka haluan olla. Toki monesti lopputulos tutustumisen jälkeen on sama kuin aina ennenkin: suurinta osaa piirteistämme kannamme kuitenkin mukanamme tilanteesta toiseen, mutta aina saa nautiskella siitä hetkestä.
Uusien ystävien ajatuksia minusta
"ihana ja maanläheinen"
"salaperäinen"
"ihana symppis ja lempeä"
"ihanan kiltti ja hassu"
"voi olet suloinen hymyilijä!"
* * *
Ajatus aikuisuudesta:
Taidan aikuistua. Aloin arvelemaan sitä silloin, kun tajusin siivoavani ihan vaan huvin vuoksi. Tai siis, pari tavaraa oli väärällä paikalla ja siinä vailla muuta tekemistä laittelin ne paikalleen. Tunsin muutoksen itsessäni.
* * *
meille jokaiselle on annettu
tietty määrä päiviä
tietty määrä voimia
voimia jatkaa päivästä toiseen
aikanaan ne kaikki loppuvat
on meidän aikamme
luovuttaa
huokaista hiljaa
ja lähteä lepäämään
nukahtavalle loppu on helpotus
rakkaat siitä kärsivät
rakkaat jäävät suremaan
tähän maailmaan
kuinka auttaa ihmistä
joka rakkaansa on menettänyt
kuinka tukea ystävää
jonka voimat eivät enää kanna
surun keskellä
toiset antavat sanansa ja lauseensa
itse en siihen pysty
annan itseni
ja lauluni
