tammikuu
työtä, tuskaa, toivoa ja toivottomuutta
Tammikuu muistutti, kuinka hauras onkaan ihmisen elämä. Sitä tuntee itsensä kovin avuttomaksi kuoleman edessä. Kuolema ei katso aikaa eikä paikkaa, eikä aina ikääkään. On kuitenkin uskomatonta, kuinka mahtava voikaan olla yhteishenki, kun tällainen murhe ryhmää kohtaa. Rakkaus kantaa. Rest in peace, my friend.
helmikuu
halua, heikkoutta, hakemista
Helmikuussa etsin itseäni. Todellakin heiluin laidasta toiseen. Tiedättehän tunteen, kun kaikki on hyvin, mutta siltikin epäilet, että toisin voisi olla vielä paremmin. Taisin itkeä itseäni. Olin aika hukassa, enkä sillä hyvällä tapaa.
maaliskuu
minuutta, marssilaulua
Maaliskuussa aloin hahmottaa sekavuuttani. En väitä, että mistään olisi vielä tullut lainkaan selvempää, mutta sain jo jostain kiinni.
Tahdon2013.
huhtikuu
huimaa menoa, hetkiä, halogeeneja
Huhtikuussa oli paljon kaikkea mahtavaa. Sain takaisin rohkeuteni ja intohimoni. Pienet upeat hetket ja onnistumisen kokemukset antoivat aivan uudenlaista intoa.
toukokuu
touhua, toivoa, toiveita
Toukokuussa katseeni oli kohdistettu tulevaan. Halusin muutosta. Toisaalta myös elin täysillä hetkessä. Muistan vieläkin kuinka kävelin hankaavissa farkuissa, paljain jaloin ja leikin lätäkössä kuin pieni lapsi.
kesäkuu
kieliä, kesää, kokemuksia
Kesäkuussa aloitin matkaavan elämäni. Koin enemmän, kuin ehdin kirjoittaa. Se oli ihanaa. Ja parasta kaikessa on se, että koin sen rakkaan ihmisen kanssa. Puhkikuluneet kengänpohjatkaan eivät harmita.
heinäkuu
hellettä, huolia ja huolettomuutta, hiljaisuutta
Heinäkuun voisi jakaa kahteen osaan. Portugali ja sen jälkipyykki oli melkoista menoa ja meininkiä, mutta haasteista huolimatta jäi siitäkin hyvä maku suuhun. Sen sijaan kuun loppuun löytyi myös rauhoittumisen hetkiä.
elokuu
elämään
Elokuussa uusi elämä sitten alkoi. Oli se muutos niin haikeaa, mutta silti aivan mahtavaa.
Seuraavan runon kirjoitin myös elokuussa.
meille jokaiselle on annettu
tietty määrä päiviä
tietty määrä voimia
voimia jatkaa päivästä toiseen
aikanaan ne kaikki loppuvat
on meidän aikamme
luovuttaa
huokaista hiljaa
ja lähteä lepäämään
nukahtavalle loppu on helpotus
rakkaat siitä kärsivät
rakkaat jäävät suremaan
tähän maailmaan
kuinka auttaa ihmistä
joka rakkaansa on menettänyt
kuinka tukea ystävää
jonka voimat eivät enää kanna
surun keskellä
toiset antavat sanansa ja lauseensa
itse en siihen pysty
annan itseni
ja lauluni
syyskuu
suunnitelmia, salaisuuksia, suhteita
Syyskuussa asetuin aloilleni ja aloin pohtia. Tai oikeastaan unelmoida ja suunnitella. Elämä on ihanaa jos osaa siitä nauttia, ja unelmat antavat monesti syyn tai ekstra kipinän ponnistella eteenpäin. Syyskuussa laskeskellusta 7kk:sta on hiljalleen jäänyt päiviä taakse, nyt puhutaan kolmesta tai neljästä kuukaudesta. On haaste elää hetkessä silloinkin, kun katse on jo kaukana tulevassa.
lokakuu
luentoja, laillisuuksia
Lokakuussa otin luentojen opit käyttöön ja yritin olla viisas. Pohdin syvällisiä ja kehittelin edellisen kuukauden teemoja. Yritin ottaa itselleni aikaa, jota arki ei oikein olisi antanut.
marraskuu
muumeja, maailmaa
Marraskuu oli täynnä työtä. Kotona vietettyjen hetkien tarkoitus oli rentoutua ja kerätä voimia taas uuteen aamuun, mikä siis olisi parempi vaihtoehto kuin katella kymmeniä jaksoja Muumilaakson tarinoita? Muumien filosofiakin on jotain kovin kaunista.
joulukuu
jokapäiväistä, joulua
Joulukuun suurin tavoite oli selvitä jouluun asti. Yksi lukukausi uutta elämää on takana ja edessä toinen. Menneiden kuukausien pohdinnat jäivät ainakin hetkeksi, kun koitti taas aika olla ystävien ja rakkaiden kanssa.
Nyt on aika siirtyä uuteen vuoteen ja uuteen alkuun. Menneitä ei saa unohtaa, mutta niistä on päästettävä irti.
Jokaiselle lapselle toivotan hyvää uutta vuotta.
Jokaiselle aikuiselle toivotan hyvää uutta vuotta.
Jokaiselle maailmani jättäneelle toivotan hyvää uutta vuotta.
Jokaiselle tielläni odottavalle toivotan hyvää uutta vuotta.
