Kalenterivuosi alkaa 1.1., kirkkovuosi adventin ajasta, minun vuoteni elo-syyskuusta. Tänä vuonna ehkä hieman tavallista myöhemmin, johtuen tosiaan siitä, että työt jatkuivat aina menneeseen viikonloppuun saakka. Näillä näkymin tähän vuoteen kuuluu monia samoja elementtejä, kuin edelliseenkin. Opiskelu jatkuu entistä ahkerammin (tai ainakin yritän parhaani) ja reppuelämää on jälleen edessä. Muutoksen tuulet kuitenkin kurkottelevat taas meidänkin ympärillä. Katsotaan, mitä kaikkea nekin tuovat tullessaan.
tiistai 26. elokuuta 2014
LXXXVII Kaksi vuotta ja vähän päälle
Kalenterivuosi alkaa 1.1., kirkkovuosi adventin ajasta, minun vuoteni elo-syyskuusta. Tänä vuonna ehkä hieman tavallista myöhemmin, johtuen tosiaan siitä, että työt jatkuivat aina menneeseen viikonloppuun saakka. Näillä näkymin tähän vuoteen kuuluu monia samoja elementtejä, kuin edelliseenkin. Opiskelu jatkuu entistä ahkerammin (tai ainakin yritän parhaani) ja reppuelämää on jälleen edessä. Muutoksen tuulet kuitenkin kurkottelevat taas meidänkin ympärillä. Katsotaan, mitä kaikkea nekin tuovat tullessaan.
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
LXXXVI Sidonko sinut suloisin solmuin?
Mikä sitoutumisesta pelottaa niin kamalasti? Tätä olen toisinaan pohtinut ymmärtämättä kuitenkaan täysin. Minulle sitoutuminen on muodostunut luonnolliseksi tavaksi toimia. Vanhempani nimittäin pitivät harrastusten kanssa tiukasti kiinni siitä, että jos harrastetaan jotain niin sitä myös harrastetaan eikä vain silloin kun sattuu huvittamaan. Tästä olen heille kiitollinen, sillä rakkaimmat harrastukseni ovat näin antaneet minulle paljon ja enemmänkin.
Monesti olen kuullut jonkun valittavan, ettei pysty, kykene tai halua sitoutua. Toiset myös pelkäävät sitä. Varsinainen sitoutumiskammo ilmenee harrastusten sijaan parisuhteissa. Tätä pidetään erityisesti miesten ongelmana, mutta koskee aivan yhtälailla nykynaisiakin. Syystä tai toisesta nämä ihmiset kokevat sitoutumisen ahdistavana ja rajoittavana ja siksi näiden ihmisten suhteet kaatuvatkin usein johonkin sitoutumisen vaiheeseen. Nämä ihmiset pakenevat suhdetta enemmän tai vähemmän tiedostetusti.
Sitoutumiskammoinen ahdistuu sitovan suhteen rajoittavuudesta ja siitä ajatuksesta, että tässä tämä nyt oli (=ei enää joskaan uuden rakkauden tuntua tai ensitreffejä ym.). Hän kokee, ettei voi olla ja mennä enää niin kuin haluaa ja että sitoutuminen muutenkin rajoittaa häntä liikaa. Moni Sitoutumiskammoinen myös väittää, ettei heistä ole pysyvään suhteeseen.
Minä olen kuitenkin sitä mieltä, että kukin meistä on kykenevä toimivaan suhteeseen silloin, kun kumppani on oikea. Suhde sopivaan kumppaniin ei ahdista eikä rajoita liikaa. Toki sitoutuminen tarkoittaa sitä, että ottaa toisen huomioon, mikä taas toisinaan tarkoittaa omien toiveiden sivuuttamista. Nämä pienet kompromissit ja muut eivät kuitenkaan tunnu liian suurilta jos ne tekee oikean ihmisen puolesta.
Oikeaan ihmiseen sitoutuminen tuo turvaa, ainakin minä koen sen niin. Sormus sormessa on osoitus maailmalle siitä, että olen ollut onnekas ja löytänyt ihmisen johon haluan sitoutua. Sisimmässäni sitouduin jo kauan ennen sitä.
I'm yours.
tiistai 13. toukokuuta 2014
LXXXV Korvissa soi
Todellisen hiljaisuuden löytääkseen täytyy mennä kauas modernista maailmasta. Onneksi on olemassa paikkoja, joihin liikenne ei yllä, jota sähköverkko ei kata ja josta katsottuna lähimmät naapurit ovat tarpeeksi kaukana, ettei huutokaan enää kanna. Noissa paikoissa äänessä ovat vain luonto itse ja se yksi ihminen, joka hiljaisuutta hakee. Toki, jos haluaa päästä eroon vielä luonnonkin äänistä, niin aina voi tuohon paikkaan rakentaa pienen hirsimökin, jonka rakentaminen toki täyttää ympäristön melulla hetkeksi. Mökin sisällä hiljaisuutta haluava saa lopulta olla aivan rauhassa.
On kuitenkin hetkiä, jolloin normaaliolosuhteet eli äänimaailma, johon kuuluvat televisio, jääkaappi ja vieressä istuvan puhe, tuntuvat taivaalliselta. Kuvittele meteli, jonka moottorisaha saa aikaan. Kuvittele, että se siirrettäisiin kotiisi ja meteli useita tunteja jaksottain jatkuvaksi. Kun tuo työmaan melu lopulta päivän päätteeksi hiljenee, korvat kiittävät.
tiistai 8. huhtikuuta 2014
LXXXIV Perinteitä pohtimassa
Joidenkin ihmisten mielessä perinteikkyys on saanut negatiivisen leiman. Nykypäivän ideologia koetaan olevan ristiriidassa kaiken vanhan kanssa, kenties mennyt koetaan jopa eräänlaisena uhkana kehitykselle. Toisaalta, menneisyytemme kertoo paljon siitä, miksi olemme tänä päivänä sellaisia kuin olemme. Ei olisi tätä päivää, ilman eilistä. Perinteitä kunnioittamalla osoitamme kunnioituksemme menneisyydelle.
Arkielämässä perinteet tarkoittavat kuitenkin yleensä jonkun tietyn ryhmän - perheen tai muun ryhmän - tapoja toimia. Perinteiden merkitys vaihtelee, samoin niiden noudattamistyyli. Monet kokevat perinteet erityisen tärkeiksi suuremmissa säännöllisissä juhlissa (kuten joulu). Näissä tilanteissa ne korostavat tapahtuman merkittävyyttä ja tuovat siihen turvallisen tuttuuden tunteen.
Minulle perinteistä luopuminen ei koskaan ole helppoa. Sillä lienee jotain tekemistä muutoksen pelkoni kanssa. Joka tapauksessa koen luopumisen tuskaa etenkin elämäni tässä vaiheessa, jolloin elämän tilanteeni edellyttää monista perinteistä luopumista.
maanantai 31. maaliskuuta 2014
LXXXIII Kultaa ja hopeaa
lauantai 15. maaliskuuta 2014
LXXXII We are young
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
LXXXI Vaiheteoriaa
Siitä se kaikki alkaa. Kummallinen magneetti ilmestyy kuin tyhjästä, samoin perhoset vatsaan. Kaikki, mitä ihastuksen kohde tekee tai sanoo muuttaa maailmaa. Hän ei voi tehdä mitään väärää. Kaikki vääräkin muuttuu oikeaksi. Tunteet heittelevät kuin vuoristorata riemusta epätoivoon, mutta ihastumisen sanotaan olevan sen arvoista.
Säätö
Kun katseet kohtaavat ja kipinä on syttynyt, mutta mikään ei ole varmaa, syntyy säätöä. "Me ollaan, mut me ei olla." Kahdella on kivaa yhdessä, mutta kumpikaan ei oikein tiedä mitä toinen haluaa, saati sitten mitä itse haluaa. Erilaisten ihmisten kesken säätäminen voi muodostua hyvinkin erilaiseksi, sillä koko käsite on hyvin epämääräinen, jättää säädön varaa. Säätö hyvin epätodennäköisesti on pysyvää, vaan se kehittyy johonkin suuntaan. Säädöstä siirrytään joko seurusteluun tai sitten ei.
Seurustelu
Ensimmäinen vakavampi suhdemuoto. Usein seurusteleva pari sitoutuu toisiinsa hyläten esimerkiksi yhden-yön-jutut ja muut vastaavat. Toki on olemassa avoimempia seurustelusuhteita, joissa pari keskenään sopii rajoista. Toki se on mahdollisuus, mutta vaatii kaikkien osapuolten tietoisen hyväksynnän. Seurustelevat pariskunnat tavataan usein yhdessä, ja silloinkin, kun fyysisesti paikalla on vain toinen osapuoli, toinen usein on mukana henkisesti. Seurustelevat parit, etenkin vastarakastuneet, ovat varsin söpöjä kulkiessaan käsikkäin kadulla.
Avoliitto
Toisille yhteen muuttaminen on loogisen jatkumon seuraava osa, toisille taas pitkään harkittu päätös siirtää suhde seuraavalle tasolle. Yhteiselon aloittaminen voi olla yhtä aikaa sekä pelottavaa että odotettua. Kun kaksi ihmistä elää yhdessä vastaan tulee aivan uudenlaisia haasteita. Ennen yhteen muuttamista jokainen toivottavasti on tarkkaan harkinnut, että muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka naamaa jaksaa katsella jokainen aamu, mutta on monia piirteitä, jotka nousevat esille vasta tosi tilanteessa. Kärsivällisyyttä ja opettelua tämä vaatii, etenkin aluksi. Toiselle kannattaa antaa tilaa, ja mahdollisuus taistella tunteja IKEAn lampun kanssa. Toisaalta, onhan se vaan niin ihana tunne, kun on paikka, jota molemmat voivat kutsua kodiksi.
Kihlat
Tässäkin asiassa on kahta koulukuntaa. Toiset menevät kihloihin ja tekevät samalla lupauksen mennä naimisiin/rekisteröidä parisuhteensa. Jotkut heistä ovat voineet päättää päivän tai muuten ajankohdan jo valmiiksi. Heille kihlautuminen on vain välivaihe matkalla sitä suurta hetkeä, jolloin suhde saa sen kauneimman sinetin. Vaikka itse pidänkin romanttisesta ajatuksesta kihlauksesta naimalupauksena, en lainkaan vähättele sen toista merkitystä. Nykyaikaisempi merkitys kihlaukselle on lupaus sitoutumisesta. Tällöin sormus nimettömässä on merkki rakkaudesta ja sitoutumisen uudesta tasosta ilman välttämätöntä ajatusta taas seuraavasta askeleesta. Ajateltiin kihloja sitten kummin päin tahansa, kyseessä on aina lupaus rakastaa.
Avioliitto & rekisteröity parisuhde
Suhteen virallistaminen on eräänlainen satama, josta alkaa aivan uudenlainen seikkailu. Rakkaus saa kruununsa ja pari toisensa. Toivottavasti tulevaisuudessa kaksijakoinen määrittely kuihtuu pois. Rakkaus on kuitenkin aina rakkautta
Minä olen matkalla, niin elämässä kuin rakkaudessakin. Opettelen, mutta en ehkä koskaan opi. Jatkan silti matkaani.
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
LXXX Happy ever after
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
LXXIX Ystäviä ja rakkaita
Ystävänpäivä on tulossa ja esiin nousi kysymys: kenen kanssa sitä oikein tulisi juhlia? Tämän sydänten täyteisen ja kovin vaaleanpunaisen juhlan ydin on nyt etsinnän kohteena.
Minun ja muiden antiikin ystävien iloksi voin kertoa, että kyseisen juhlan juuret on johdettu antiikin Roomaan. Lupercalia, jota juhlittiin 15. helmikuuta, oli Junon, naisten ja avioliiton jumalan, ja Panin, luonnon jumalan, juhla. Kuten niin monen muunkin "pakanallisen" juhlan kohdalla, kristityt eivät suvainneet Lupercaliaa. Tämä antiikin jumalten juhla yhdistyi edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään. Yhä tänä päivänä englanninkielisissä maissa ystävänpäivää kutsutaan nimellä Valentine's day, joka juontaa juurensa pyhimyksen nimestä.
Ystävänpäivää on vietetty Englannissa jo vuosisatoja, mutta vasta juhlan saapuminen Amerikan mantereelle 1800-luvulla antoi sille nykyisen hyvin kaupallisen vivahteensa. Näiden maiden ystävänpäivän ajatukselle on yhteistä sen romanttisuus. Valentine's day on nimenomaan rakastavaisten päivä. Ruusut, sydämet ja rakkaudenosoitukset kuuluvat ja näkyvät 14. helmikuuta.
Suomalaiset ovat muokanneet ystävänpäivästä suomenkielisen nimensä mukaisen. Meillä ystävänpäivää vietetään muistamalla ystäviä korteilla ja pienillä lahjoilla. Amerikan mallin mukaan myös Suomessa ystävänpäivä on muodostunut valitettavan kaupalliseksi.
Molemmat ideat ovat kauniita. Rakkaan/rakkaiden muistaminen on aina palkitsevaa. On aivan mahtava tunne, kun onnistuu yllättämään ystävän pienellä ystävänpäivämuistamisella. Toisaalta minua kiehtoo ajatus jostain erittäin romanttisesta oman rakkaan kanssa kahden kesken. Onko 14. helmikuuta ystävänpäivä vai Valentine's day? Vai olisiko se molempia?
Will you be my Valentine?
niin huokaat oi?
Kun tähdet yöllä tuikkii turvaisasti,
miks usvain tyynten halki haikeasti
valitushuutos soi?