tiistai 13. toukokuuta 2014

LXXXV Korvissa soi

Äänimaailma ympärillämme on mielenkiintoinen kokonaisuus. Suurin osa ihmisistä tänäpäivänä elää kaupunki ympäristössä, jossa täydellistä hiljaisuutta on lähes mahdotonta tavoittaa. Ympärillä kaikuu liikenteen ääniä, ihmisten puhetta ja kolinaa jos jonkin moista. Jos sattuu asumaan hyvin äänieristetyssä talossa, voi olla että liikenteen ääniltä pääsee silloin neljän seinän sisälle suojaan, mutta hiljaisuutta on sielläkin hyvin haastavaa saavuttaa. Jääkaappi sirisee ja surisee, television kuitenkin joku laittaa aina päälle ja jotenkin silloin kun kaikki muu olisi kummallisen hiljaista, äänettömyys alkaa ahdistamaan, jolloin automaattisesti alat kuuntelemaan musiikkia tai vaikka mainos-TV:n älyttömiä selostuksia.

Todellisen hiljaisuuden löytääkseen täytyy mennä kauas modernista maailmasta. Onneksi on olemassa paikkoja, joihin liikenne ei yllä, jota sähköverkko ei kata ja josta katsottuna lähimmät naapurit ovat tarpeeksi kaukana, ettei huutokaan enää kanna. Noissa paikoissa äänessä ovat vain luonto itse ja se yksi ihminen, joka hiljaisuutta hakee. Toki, jos haluaa päästä eroon vielä luonnonkin äänistä, niin aina voi tuohon paikkaan rakentaa pienen hirsimökin, jonka rakentaminen toki täyttää ympäristön melulla hetkeksi. Mökin sisällä hiljaisuutta haluava saa lopulta olla aivan rauhassa.

On kuitenkin hetkiä, jolloin normaaliolosuhteet eli äänimaailma, johon kuuluvat televisio, jääkaappi ja vieressä istuvan puhe, tuntuvat taivaalliselta. Kuvittele meteli, jonka moottorisaha saa aikaan. Kuvittele, että se siirrettäisiin kotiisi ja meteli useita tunteja jaksottain jatkuvaksi. Kun tuo työmaan melu lopulta päivän päätteeksi hiljenee, korvat kiittävät.