Vuosia takana kultaisia niin kovin monta ja siinä he hymyilevät. Hiukset harmaantuu ja ryhti muuttuu kumarammaksi. Ei kummankaan jalat enää kunnolla jaksa kantaa, mutta silti he toisillensa tarjoavat tukensa. Ryppyiset kädet ovat hellät, väsyneet silmät täynnä rakkautta.
Ympärillä nauravat lapset. Ja lapsenlapset. Heidän jalkansa ovat nuoria, he jaksavat paremmin. Äiti ja isä katsovat pienokaistaan, taaperoa, teiniä. Maailma on heidän. Pienet juoksevat mummun luo. Ukki nosta syliin.
Kuka heistä on onnellisin? Kuka on saanut kaiken? Katkeruutta kuka kantaa? Kenen kasvoilta paistavat huolet?
Pienimmälle maailma on vielä avoinna.
Nuori huolehtii turhaa.
Vanhemmilla on monta taakkaa.
Harmaantuvat näkevät kaiken.
Kaksi puuta - Juha Tapio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti