Anteeksi te kaikki, jotka blogiani luette. En tiedä onko kyse kevätväsymyksestä, kiireestä, ideapulasta vai puhtaasta laiskuudesta kun en ole saanut mitään julkaistua. Ympärilläni tapahtuu koko ajan kaikkea pientä, mutta en oikein saa otetta mistään, näin kirjoittamismielessä. Elän täysillä ja nautin kaikesta mitä teen, mutta mistään ei oikein ole tullut julkaisukelpoista.
Elämä on jatkuvaa muutosta. Joskus toivoisin, että se kaikki seisahtuisi hetkeksi, että hetken saisi vaan olla ja elää ilman tarvetta siirtyä eteenpäin. Tällä hetkellä valmistaudun yhteen elämäni tähän mennessä suurimmista käännekohdista. Onneksi olen onnistunut voittamaan muutosenpelkoni, muuten olisin jo romuna.
Elämän kouluun päätyminen noin vuosi sitten tuli tarpeeseen. Olen saanut aivan toisen näkökulman elämään. Olen löytänyt kutsumukseni uudelleen ja nyt olisi aika toteuttaa itseäni. Toivottavasti en valu takaisin siihen tilaan, kun kaikki minussa on itsestäänselvyyttä.
Lavalta: Monen kuukauden työ on huipentunut taas upeasti. Kullan arvoinen esitys lämmittää sydäntä mukavasti, eikä se melkein hopeakaan häpeä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti