Keittiön pöytä ja pöydällä kaksi kannettavaa. Televisiossa saarnaa ystävämme Dr. Phil ja ilta hämärtyy ulkona. Kaksi naurua, kaksikymmentä sormea näppäimillä naputtaa. Satunnaiset kommentit, viikon tarinat kerrotaan. Kahdet kasvot sulavat hymyyn, kun katseet kohtaavat. Jalat osuvat toisiinsa, ihan vain vahingossa.
Tavalliset arki-illat ovat tärkeitä. Kiireessä se voi unohtua. Rakkaansa kanssa on kyettävä elämään arkea, osattava antaa toiselle tilaa ja kyettävä itsekin hoitamaan velvollisuutensa toisen ollessa lähellä. (Kyllä, olen oppinut jotain, kiitos.)
On yllättävän ihanaa istua kirjoittamassa, kun toinen istuu pöydän toisella puolen kirjoittamassa omiaan. Ehkä tämä todella on sitä arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti