tiistai 14. elokuuta 2012

XII Runo irrallisuudesta


kuljen eteenpäin
näen taakseni
näen eteeni
mutta en tätä hetkeä


ihmiset ympärilläni
kulkevat ohitseni
kulkevat lävitseni
he eivät näe minua


uin
tuoksujen ja tunteiden meressä
kykenemättä kiskomaan itseäni rannalle
uin
toivon osuvani käteen
joka nostaisi minut teräville rantakiville


istun puiston penkillä
vanhus nauraa
lapsi itkee
heidän jalkansa tallaavat hiekkaisia teitä
minä leijun
olen irti kaikesta


käteni harovat ilmaa
tapaavat vain ilmaa


ehkä vielä kerran
saan laskea jalkani maahan
aistia ruumiillani tunteet ja tuoksut
löytää käden


nauraa lailla vanhuksen
itkeä kanssa lapsen

1 kommentti:

  1. Ennen pääsi on leijaillut pilvissä ja jalkasi olleet tukevasti maassa.

    Miksi yrität tuoda niitä lähemmäksi toisiaan? Tulla lyhyemmäksi?

    Ei sinun tarvitse. Olet hyvä pitkänä.

    Vaikket edes näkisi jalkojasi pilvisinä päivinä, sekään ei haittaa. Voithan aina tuntea mitä jalkojesi alla on.

    Ja onhan sinulla lyhyempiä ystäviä, jotka voivat kertoa mitä siellä on, silloin kun et näe.

    Ei ole kyse luvan saamisesta. Laske vain rohkeasti jalkasi takaisin maahan ja nosta pääsi pystyyn.

    Et ole yhtään lyhyempi. Olet vain kietonut kätesi polviesi ympäri ja painanut pääsi alas.

    VastaaPoista