Olen hieman kateellinen niille, jotka tiesivät peruskoulun jälkeen mitä halusivat opiskella ja lähtivät seuraamaan omaa tietään. Olen hieman kateellinen myös niille, joille kaikki selvisi lukion aikana. Minä tiesin pienenä, mitä halusin, mutta matka oli tarpeeksi pitkä, että ehdin sitten kadottamaankin suuntani.
Mikä minusta tulee isona? Mistä minä sitä tietäisin! Unelma-ammattejani ovat olleet joskus kauan sitten esimerkiksi taitoluistelija ja "kamerakuvaaja", myöhemmin sitten opettaja, kirjailija ja näyttelijä, mainitakseni muutamia. Jotkin ovat muistuttaneet jo suunnitelmaa, toiset ovat olleet vain kaukaisia haaveita. Lapsena oli helppo unelmoida. Nyt, jos erehdyn avaamaan suuni, minun oletetaan tietävän, missä opiskella tavoittaakseni haluamani. Mikäli opiskeleminen alalle ei ole mahdollista, unelma-ammatissa ei ole järkeä. Lisäksi aina pitäisi tietää työllistymisestä: onko työpaikkoja, millaiset ovat työajat, kykenetkö perustamaan perheen siinä sivussa? Faktat on helppo selvittää, mutta miten voisin suunnitella perhettä? Kun parisuhdekin on kaukana jossain, perhe tuntuu epätodelliselta. Ja kuka on sanonut, että juuri se ongelmallinen suunnitelmani toteutuisi? Sitäpaitsi, ihmiset sopeutuvat, kyllä kaikki selviää aikanaan.
Kuinka tuskallista onkaan selata yhä uudelleen ja uudelleen korkeakoulujen tarjontaa tietäen kuinka vaikeaa on päästä sisään, tietäen ettei tiedä lainkaan mitä elämältään haluaa, mutta sitä minulta odotetaan, jopa minä itse oletan. Minun on lähdettävä opiskelemaan, valittava ala, jolta valmistun ammattiin, jolla voin elättää itseni (ja ehkä jonain päivänä perheeni). Olen karsinut itselleni aloja, joista voisin olla kiinnostunut, järkeviä kouluttautumisvaihtoehtoja. Nyt vaan luetaan, toivotaan, että päästään sisään ja että töitäkin sitten joskus riittää.
Ihmiset löytävät tiensä eri aikaan. Tiedän ihmisiä, joille valinta peruskoulun jälkeen on ollut luonnollinen askel. Suuri osa on kyennyt lukion jälkeen valitsemaan edes tien, jonka katsoa ja odottaa seuraavaa risteystä. Kai minäkin vielä osaan valintani tehdä, ehkä minäkin vielä jonain päivänä osaan kertoa, mikä haluan olla isona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti