sunnuntai 30. syyskuuta 2012

XXIII Leirielämää

Toisille leirielämä tarkoittaa telttailua ja nuotiolla istumista, mutta minulle kyse on enemmänkin yhdessä vietetystä ajasta. Kyse on siitä, että tietty ihmisryhmä viettää enemmän kuin vuorokauden yhdessä, samoissa tiloissa ja toiminnoissa. Itselläni on takana jälleen kaksi kuvatunlaista viikonloppua. 

Usein leirit, joille osallistun, järjestetään jossain tietyssä tarkoituksessa. Yleisin syy minun leirille lähtöön on jonkun näköinen koulutus tai harjoitus. Leiripäivät ovat näin ollen täyttä työtä ja sosiaaliselle elämälle ei juuri jää tilaa, mutta illat ovat pitkiä, ja tuntemattomienkin ihmisten kanssa tulee mahdollisuus tutustua.

Yhdessä koko ryhmän kanssa vietetyt illat tiivistävät ryhmähenkeä. Yhteiset vitsit, tarinat ja juorut, jotka jaetaan kaikkien kesken naurattavat ja saavat tuntemaan, että on osa suurempaa kokonaisuutta. "En ole yksin!" Seuraavan aamun yhteinen väsymys muistuttaa sekin menneestä illasta ja saa hymyn nousemaan kasvoille, kun todetaan, ettei kukaan ole toista virkeämpi. 

Syvällisemmätkin keskustelut ovat mahdollisia. Yön pimeinä tunteina on helppo vetäytyä syrjemmälle keskustelemaan pienemmällä porukalla vakavistakin asioista. Ystävyyssuhteet lujittuvat, luottamus toiseen kasvaa ja sielunsiskot löytävät toisensa. 

En yhtään hämmästy, mikäli kuulen jonkun romanttisemmankin suhteen saaneen alkunsa isomman porukan leirillä. Leirillä toisesta löytää puolia, jotka jäävät säännöllisissä, mutta ajallisesti ja toiminnallisesti hyvin rajallisissa tapaamisissa huomaamatta. Lisäksi samoin kuin ystävän kanssa on helppo vetäytyä syrjään, on se myös mahdollista kahdelle toisistaan enemmänkin kiinnostuneelle ihmiselle.

Olen viettänyt leiriolosuhteissa elämässäni paljon aikaa. Olen kokenut ryhmän yhteishengen lujittumisen, ystävien kanssa käydyt syvälliset keskustelut ja sen ihastumisen. Kirjoitan siis kokemuksen syvällä rintaäänellä, mikäli näin voi asian ilmaista. Jokaisen leirin jälkeen väsymys painaa päälle, mutta se on kaiken sen arvoista. En muista ikinä katuneeni leirille lähtemistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti