Kun ihmisen 18 ensimmäistä elinvuotta tulevat täyteen, hän ylittää täysi-ikäisyyden maagisen rajan. Tämä tietää lapsuuden vapauden loppumista ja aivan uusien velvollisuuksien kohtaamista. Moni saa kuulla olevansa nyt aikuinen, jonka on kannettava aikuisen vastuu. Olen joskus saanut kuulla ja itsekin sanonut: tervetuloa aikuisten maailmaan!
Mitä on aikuisuus? Voiko yhdessä yössä tapahtua jotain niin merkittävää, että elämämme kääntyy päälaelleen? Ikähän on kuitenkin vain numero, eikö niin?
18 vuotta täyttänyt on virallisesti täysi-ikäinen. Hänen on maksettava veronsa. Hänen on kannettava vastuu omasta itsestään.
Aikuisuuden käsitteeseen sisältyy enemmän käytösmalleja ja normeja. Aikuinen ihminen on asiallinen ja osaa käyttäytyä. Aikuinen ihminen on vastuuntuntoinen ja hoitaa velvollisuutensa. Aikuinen ihminen kantaa huolta vanhemmista sukupolvista ja on esimerkkinä nuoremmille. Näinkö on? Aikuisen odotetaan olevan tasapainoinen ja tavalla tai toisella sitoutunut. Mikäli yksilö ei täytä edellämainittuja ehtoja, hänet luokitellaan omituisuudeksi, joka yrittää elää nuoruuttaan uudelleen, tai mielen häiriöistä kärsiväksi.
Siirtymä lapsuudesta aikuisten maailmaan ei tapahdu yksiselitteisesti sinä yönä ennen, kun ihmisestä tulee täysi-ikäinen. Toiset aloittavat siirtymän jo huomattavasti aiemmin, toiset tulevat parikymmentä vuotta jäljessä, jotkut jäävät ikuisiksi lapsiksi. Enkä menisi vannomaan, että ero noiden kahden maailman välillä olisi sekään niin kovin selkeä. Yhtälailla epäloogisuutta ja järjenvastaisuutta esiintyy kummallakin puolella.
Minulle on sanottu, ettei koskaan saa kasvaa liian aikuiseksi. Sydämessä pitää aina säilyttää paikka lapsen maailmalle. Lapset näkevät maailman niin loistokkaana ja heidän uteliaisuutensa johdattaa heidät aina uusiin seikkailuihin. No, minä yritän, mutta ei ole helppoa tasapainoilla kahden maailman rajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti