Suurin osa legendoista antaa ymmärtää, että meille on maailmassa vain se yksi henkilö, joka täydentää meidät. Ottaen huomioon kuinka paljon ihmisiä on maailmassa, tuntuu kovin epätodennäköiseltä, että missään vaiheessa elämäämme törmäisimme siihen yhteen. Paulo Coelhon näkemys kirjassa Brida on mielestäni kaunis, ja toisaalta aivan yhtä mahdollinen. Hänen tarinansa eräänlainen tietäjä opettaa, että toisia puoliskoja voi olla maailmassa useita. Tämä perustuu uudelleen syntymiseen ja siihen, että jossain menneessä elämässämme olemme olleet samaa sielua kyseisen ihmisen kanssa. Molemmat nämä näkemykset vaativat jonkin asteista kohtaloon uskomista.
Ihmisen toisesta puoliskosta puhutaan myös Elizabeth Gilbertin romaanissa Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä. Teos ei määrittele onko kyseessä vain yksi ainut ihminen maailmassa tai miten tämä toinen puolisko on toinen puoliskomme. Itse asiassa tämä versio ei myöskään lupaa ikuista onnea yhdessä. Toinen puolisko on pikemminkin ihminen, jonka tehtävä tässä elämässä on auttaa meitä löytämään uusi suunta elämällemme.
"Ihmiset kuvittelee, että sielunveli on joku täydellinen kumppani, ja sitähän kaikki tahtoo. Mutta todellinen sielunveli on sun peilis, se tyyppi joka näyttää sulle kaiken, mitä sä yrität piilotella, se tyyppi joka saa sut kiinnittämään huomion itsees, niin että sä voit muuttaa elämääs. Todellinen sielunveli tai -sisko on luultavasti tärkein ihminen, kenet koskaan tapaa, koska se repii muurit alas ja läimäyttää hereille. Mutta ettäkö sitten eläis ikuisesti sielunkumppaninsa kanssa? Äh. Liian tuskallista."
Tietyllä tavalla pidän tuosta ajattelutavasta. Omassakin elämässäni olen kohdannut ihmisiä, joiden merkitys elämässäni on ollut suuri, mutta parisuhde kyseisen ihmisen kanssa on vaan ollut yhtä valtavaa ongelmavyyhtiä. Toisaalta kuitenkin uskon siihen, että meillä on mahdollisuus löytää elämämme aikana sellainen ihminen, joka on se perinteisen mallin "oikea" eli ihminen, jonka kanssa meidän on todella mahdollista viettää loppuelämämme. En kuitenkaan ota kantaa, onko näitä mahdollisuus löytää useampikin.
No mikäli se oikea on siellä jossain niin miten sitten löydämme hänet? Tai jos löydämme niin miten voimme olla varmoja, että se oikeasti on hän? Tulevan sulhon/morsiammen etsintään on perinteisesti käytetty lukuisia taikakeinoja. Erityisesti juhannuksen aikaan suoritettavien rituaalien tarkoitus on ollut näyttää meille se oikea. Joku kuvitteli näkevänsä rakkaansa kasvot kaivossa, toinen uskoi kukkien tyynyn alla vaikuttavan siten, että yöllä unessa tuleva kulta ilmestyi paikalle. Uskoo kukin mihin haluaa ja pakko myöntää, että jälkimmäistä olen itsekin kokeillut, tuskin näihin enteisiin on kuitenkaan luottamista. Eivätkä nämä keinot varsinaisesti tuo oikeaa henkilöä meidän luoksemme. Itse suosittelen kulkemaan silmät ja sydän avoinna, saatat jopa nähdä hänet kun lopulta tapaatte.
Kun sitten vierellä on se sulhaskokelas, niin moni haluaisi varmasti tietää, onko tämä nyt HÄN, ettei nyt ihan tavallisen sammakon kanssa tulisi tuhlattua aikaa. Olen kuullut monia versioita erilaisista merkeistä, jotka kertovat ehdottoman totuuden ja säästävät meidät tulevilta sydänsuruilta. Viimeisin on televisiosarjasta How I Met Your Mother (suom. Ensisilmäyksellä): Kyseessä on niin sanottu "oliiviteoria". Tämä perustuu kahden päähenkilön suhteeseen, jossa toinen pitää oliiveista ja toinen ei. Tämän uskotaan todistavan, että he täydentävät hienosti toisiaan ja ovat näin täydellinen pari. Toki kyseinen teoria joutuu hieman kyseenalaiseksi, kun käy ilmi, että todellisuudessa he molemmat pitävätkin oliiveista.
Toinen vaihtoehtoinen varmistuskeino, sellainen, johon itsekin jossain määrin uskon, tulee eräältä menneiden vuosieni anoppiehdokkaalta. Hänen mukaansa se, miten kaksi ihmistä nukkuvat toistensa seurassa, kertoo kaiken oleellisen. Mikäli pariskunnan nukkuessa yhdessä toinen tai molemmat kärsivät nukkumiseen liittyvistä ongelmista, ei suhteella juuri ole tulevaisuutta. Ja toisaalta jos molemmat nukkuvat hyvin, toivoa on. Omat perusteluni tämän puolesta ovat siinä, että mikäli kaksi ihmistä aiheuttavat toisilleen uniongelmia, tulisi yhteiselämästä hyvin rankkaa ja väsynyttä.
Kolmas kategoria ovat ne, jotka luottavat hajuaistiinsa. Onhan todettu, että ihmiset kokevat itselleen sopivan lisääntymiskumppanin tuoksun erityisen miellyttäväksi. Tämä perustuu biologiaan ja aionkin jättää tarkemmat selitykset jokaisen itse etsittäviksi, kun en mikään alan asiantuntija ole.
Sitten on tietysti olemassa ihmisiä, jotka toteavat: "Sen vain tietää." He uskovat siihen, että vaistomme ovat tarpeeksi vahvat tunnistamaan sen oikean, että meissä on jokin sisään rakennettu herätyskello, joka soi, kun osumme viimein oikeaan. Missä vaiheessa sen sitten tietää? Ensi katseesta? Kosketuksesta? Sitä on vaikea arvioida, ja koska emme sitä tiedä, saatamme joutua ottamaan monta harha-askelta ennen ensimmäistä onnistumista. Toisaalta, myös niiden vähemmän oikeiden kanssa saattaa olla ihan mukavaa, ainakin jonkin aikaa.
Tapaamme päivittäin uusia ihmisiä, toisinaan hyvinkin runsaasti. En näe järkevänä vaihtoehtona ruveta arvioimaan jokaisen kohdalla mahdollista yhteensopivuutta. Toisinaan on mukava tutustua toisiin ilman sen suurempia jatkotoiveita. Sitä paitsi, niinhän sitä sanotaan, että rakkaus yllättää silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Siitä vaan sitten pohtimaan, ja kokeilemaan onneaan. Onnelliset tarinat ja teoriat otan miellään vastaan.
p.s. Inspiraation tähän tekstiin sain omasta rakkaastani ja siitä mahdollisuudesta, että hän olisi minulle se oikea. Hyvää 1v-päivää kulta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti