Syksy on tullut, kaunis syksy. Reitti, jota pitkin saan kulkea aamuisin, on uskomattoman kaunis jopa kaatosateella kulkiessani ja parin kilometrin matka tuntuu olemattomalta. Jännä tunne kun tietää olevansa oikeassa paikassa.
Onnellinen ihminen on kaunis. Uskon sen. En tiedä itsestäni (olisin liian puolueellinen tuomari sitä arvioimaan), mutta nähtyäni erään hyvän ystäväni oikein hehkuvan onnesta ja kauniimpana kuin koskaan, en epäile enää lainkaan.
Oli aivan ihanaa tavata ihmisiä, joita en ollut nähnyt aikoihin. Vaikka toisaalta monet heistä kuuluvat nykyään lähinnä menneeseen elämääni jotenkin tavatessamme tällä kertaa kaikki oli niin kuin piti. Ei ollut sitä ulkopuolisuuden tunnetta, ei hämmennystä siitä "mitä minä täällä teen?" vaan yksinkertainen tyytyväisyys siitä, että olin siellä. Kiitos kaikille!
Nyt alkaa lähtölaskenta seuraavaan muutokseen, askeleeseen, joka todellakin haluan päästä ottamaan. Odotusta on toisaalta edessä vielä runsaasti, mutta ottaen huomioon kuinka nopeasti aika kuluu, en vaikuta nauretttavalta vaikka aloitan laskemisen jo nyt. 7kk. Tai miten sen nyt haluaakaan laskea.
p.s. Ei, en ole raskaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti