LV On my own

Elämäni on helppoa. Tai siis ainakin helpompaa kuin mitä se on viime vuosina ollut tai mitä se tulee tulevina vuosina olemaan. Näin minun on annettu ymmärtää. Mikä ihmeen taustastressi täällä kuitenkin vaikuttaa?

Pahimmat pääsykokeet on jo takana, mun tulevaisuus on siis muiden käsissä. Takana on myös muut kevään suurimmat projektit, mutta toisaalta myös monet kaikkein hauskimmista hetkistä. Yllättävän hauskaa meillä on eräänkin ryhmän kanssa vielä 10 vuoden yhteistoiminnan jälkeenkin.

Olenko omituinen, kun hyvinä aikoina alan aina turhaan kyseenalaitamaan asioita? Esimerkiksi seuraava: Olen aina rakastanut hiuksiani sellaisena kuin ne ovat. Olen antanut leikata ne samaan malliin viimeiset...14 vuotta(?), mutta nyt jostain kumman syystä kaipaan muutosta asiaan. Eihän siinä mitään, ihmiset kaipaavat vaihtelua. Niin, siinähän se onkin: miksi minä sitten pohdin, miksi oikeastaan haluan nyt muuttaa niitä. Miksi ja miksi juuri nyt? Turhia pohdintoja.

Tässä oikeastaan osasyy kai siihenkin, etten saa aikaan julkaisukelpoista tekstiä: pohdin asioita, jotka itsekin tunnustan turhiksi. Jos joku on erimieltä ja haluaa lukea lisää turhia pohdintoja, niin tämä on hyvä hetki kertoa se. Silloin saatan taas kirjoitella useammin.



Les Misérables - elokuva ilmestyi elokuvateattereihin helmikuussa ja minä, vaikka kuinka siitä jo etukäteen niin puhuin, pääsin katsomaan sitä vasta viikko sitten. Vaikka rakastan kyseistä musikaalia, en ollut välittömästi myyty, mutta toisaalta, mitä pidemmälle katsoin, ja mitä enemmän näin jälkeenpäin kuuntelen elokuvan soundtrackia, sitä enemmän kokonaisuutta rakastan. I dreamed a dream on soinut päässäni koko tämän vuoden, siinä on kappale, joka vei minun sydämeni. Anne Hathaway on tunteellinen Fantine ja tulkitsee roolinsa dramaattisesti. Amanda Seyfried, roolinaan Cosette, on kaunis ja puhdas. Ääni kuin enkelin, hän edustaa kaikkea hyvää. Ihailen kyseistä näyttelijätärtä ja hänen työtään.

Toisaalta löysin vihdoin musikaalisoolon, jonka kenties kykenisin jopa itse laulamaan joutumatta transponoimaan ennen sitä. Samantha Barks laulaa Époninen soolon On my own oman vastakaiuttoman rakkautensa vallassa. Kappaleen sanat koskettavat, vaikka oma tilanteeni onkin kaukana kyseisen henkilöhahmon tilanteesta. Ja tosiaan, kauniita sooloja omalle äänialalleni on toisinaan hieman haastavaa löytää.