Lapsen ilo ja pyyteetön rakkaus on jotain, joka kirkastaa maailman. Pieni lapsi, joka juoksee luokse hymy korvissa on kaunis näky. Pehmeältä tuntuu rakkaan lapsen poski omaa poskea vasten pienen kietoessa hennot kätensä kaulan ympärille. Suloisesti lämmittävät sanat: minä rakastan sinua, kun pieni sinisilmäinen enkeli katsoo silmiin ja avaa näin puhtoisen sydämensä. Ei hän silloin paina käsivarsilla mitään, rakkauden siivet häntä kannattelevat.
Miksi olen niin saamaton ja suljen ihmisiä elämäni ulkopuolelle vain antamalla päivien, viikkojen kulua kysymättä, mitä heille kuuluu? Vain yksi pieni viesti voisi kertoa paljon. Ei väliä konkreettisella välimatkalla, henkinen välimatka riippuu vain siitä, mitä haluaa itse asialle tehdä. Ja itse olen surkea pitämään yhteyttä ihmisten kanssa. Yritän parantaa tapani.
Kappaleita:
Just Around The River Bend from Pocahontas
Scream from High School Musical 3
On The Steps Of The Palace from Into The Woods
Miksi valinnan tekeminen on niin vaikeaa? Mennäkö helpomman kautta, vai seurata unelmiaan? Mitä ne unelmat oikein ovat? Entä jos kaksi puolta vetävät yhtä paljon puoleensa? Miten tehdä valinta? Heittääkö kolikkoa? Noppaa? Miten mennä eteenpäin sulkematta kaikkia muita ovia?
On ihana saada neuvoja ihmisiltä, jotka välittävät ja jotka tuntevat, mutta entä jos he tuntevat sinusta vain toisen puolen? Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Olet entistä enemmän sekaisin.
On ihana tulla huomatuksi. En ole niitä ihmisiä, jotka tyytyvät istumaan nurkassa ja työskentelemään taustalla. Rakastan ihmisiä, jotka osoittavat, että olen olemassa heidänkin maailmassaan. Kiitän niitä, jotka kertovat: "Kuulen sanasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti