Parasta siinä, etten ehtinyt kaikkia muistaa samana päivänä, on se, että nyt voin ihan reilusti jatkaa ystävänpäivää viikolla tai kahdella... Varokaa! Saatan yllättää!
... tosin jos minut tuntee, tuskin yllättyy.
Wanhojen tanssit. Cicapo on jotain niin ihanaa, että muistan sen ikuisesti. Oikeasti eilen katsellessani ystävien tanssia olisin halunnut jälleen olla lattialla heidän kanssaan. Minut on luotu tanssimaan, sille ei voi mitään. Onneksi pääsin vähän valssia tanssahtelemaan, kaiken kaikkiaan kolme nuorta herraa minua haki lattialle.
Tanssiminen oli se, joka veti minua eniten puoleensa, mutta oli myös toinen syy. Katselin upeita pukuja ja huomasin katselevani niitä kuin hakien ideoita. Mitä voisin itse toteuttaa? Tietysti katsoin myös perinteisen arvioivasti, kenen puku oli liian pieni, kenellä putoaa päältä, kuka on onnistunut valinnassaan, mutta enemmän vielä olisin itse halunnut jälleen päästä ompelemaan. Mutta ei minulla olisi mahdollisuutta käyttää tuollaista pukua. Siinä on ongelma.
Jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut
- Kaija Koo -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti