Hyvää loppuelämää.
Lause, joka sisältää lopun. Hyvästi. Tästä lähtien olemme kuin emme olisi koskaan toisiamme tunteneetkaan. Tämä oli tässä. Tuon lauseen kuuleminen ei koskaan ole mukavaa. Se viiltää syvältä. Se on luotu tekemään kipeää.
Kahdesti minulle on jätetty hyvästit tuota lausetta käyttäen. Ensimmäinen oli puolituttu teini-ikäinen nuori mies, joka ei ilmeisesti kyennyt keksimään muuta tapaa jättää taakseen koko rippikoulu. Hänen sanojaan ei voinut ottaa todesta, hän ei tarkoittanut sillä mitään pahaa.
Toinen kerta oli vakavampi. Ihminen, joka kerran oli merkinnyt paljon, sanoi minulle nuo sanat. Hänen äänen sävynsä oli kylmä, juuri niin kuin vain hänen äänensä voi olla. Hän tarkoitti sanojaan, siitä ei ollut epäilystäkään. Hyvästit eivät tulleet yllätyksenä, joten kykenin kävelemään pois pystypäin. Mutta vaikka sitä kuinka osasi odottaa, missään nimessä se ei ollut helppoa. No, näille hyvästeille oli syynsä, enkä kadu omasta puolestani mitään.
Hyvää loppuelämää. Käytä noita sanoja harkiten, tai oikeastaan olisi parempi, ettet käyttäisi niitä. Täydellisten hyvästien jälkeen paluuta ei enää ole. Mikäli voit välttää sen, älä polta siltoja. Koskaan ei voi tietää milloin saatat tarvita juuri sen yhden ihmisen apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti