En tunnistanut pelkoa itsessäni. En huomannut ahdistusta. Tunsin tyhjyyden, en tuntenut mitään.
Tilanne ei ollut uusi, mutta olin ehtinyt unohtaa, mitä toiseen tutustuminen on, millaista on edetä hitaasti, lähteä liikkeelle täysin tuntemattomasta. En osannut sijoittaa itseäni mihinkään. Tunsin olevani eksyksissä, kuin palapelin pala, jota ei ole tarkoitettu tähän kokonaisuuteen.
Kaikki oli vain päässäni. Kun palapelin pala käännetään oikein päin, se kolahtaa paikoilleen. Minä sovin tähän palapeliin, ainakin toistaiseksi.
Uskalla luottaa, sanon itselleni. Uskalla luottaa itseesi, luottaa häneen ja olosuhteisiin. Et ole yksin, tiedät sen. Jos putoat, turvaverkko allasi on valmiina ottamaan sinut vastaan.
Anna hänen nostaa sinut korkeuksiin. Heittäydy mukaan virtaan ja anna sen viedä. Et sinä huku, osaat kyllä uida.
Heittäydyn, kynäni kulkee paperilla kirjaten ylös tarinamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti