LXX Kirjoita, puhu, kuuntele, kuule

Kirjoittaminen on avain kaikkeen. Se toisaalta rentouttaa, toisaalta on erittäin kätevä ja usein välttämätön työväline. Viime aikoina olen kuunnellut luentoja siitä, kuinka kirjoittaminen, eli opiskeltavien asioiden työstäminen omin sanoin paperilla auttaa sisäistämään uuden asian. Omasta kokemuksestani voin lisäksi todeta kirjoittamisen olevan se yksi keino pysyä kasassa silloin, kun murtuminen on lähellä. Onneksi on sitten niitäkin hetkiä, kun saa inspiraation ja voi vaan alkaa leikkiä sanoilla siitä ilosta, että sai idean. En tällä hetkellä ole aivan varma, mikä tämän blogin kirjoittamisen olennaisin merkitys edellä mainituista minulle tällä hetkellä on, mutta tuskimpa tuota tarvitsee välttämättä määritelläkään. Kunhan nyt ei vaan menisi turhaksi löpinäksi. Mikäli kirjoituksillani ei ole merkitystä yhdellekään lukijalle, voisi pohtia, pitäisikö sittenkin kirjoittaa vain omaa salaista henkilökohtaista päiväkirjaani, jota ei pääsisikään kukaan lukemaan.

 

* * *

 

Yhä useammat ympärilläni toteavat, että puhuminen on se avain toimivaan ihmissuhteeseen. Allekirjoitan tämän lausahduksen. On paljon helpompaa puhua asioista suoraan kuin hautoa sitä kaikkea vain omassa päässään peläten toisen säikähtävän pois mikäli tämä tietäisi mitä mielessä liikkuu. Puhumaan opettelu sen sijaan ei ole helppoa, päinvastoin. Etenkin jos on edellisessä elämässään syystä tai toisesta joutunut pitämään ajatuksensa omana tietonaan. Ensimmäiset puheenvuorot ovat kuin kalliolta hyppäisi, sillä koskaan ei voi tietää millaiseen keskustelumalliin toinen on tottunut. Mikäli ei ole koskaan oppinut keskustelemaan vaikeista asioista voi kissan nostaminen pöydälle aiheuttaa kauhistusta ja ahdistusta, mutta uskaltaisin väittää, että useimmiten se helpottaa ajan myötä.

Keskustelussa on aina (ainakin) kaksi osapuolta ja, jotta tilannetta voidaan oikeasti kutsua keskusteluksi, eivät kaikki osapuolet voi olla jatkuvasti äänessä. Jos keskustelun haluaa saada toimivaksi ja hyödylliseksi, kannattaa opetella kuuntelemaan ja kuulemaan. Mikäli et halua kuunnella ja muodostaa keskustelua, voit yhtä hyvin purkaa asiasi vaikka blogiin. Toki toisinaan nekin puheenvuorot, jotka haluaa jakaa suullisesti ilman toivetta kommentoinnista, on ihan terapeuttista jakaa osana keskustelua, mutta eikö silloinkin ole ihan kiva jos se toinen siinä kuuntelee? Kuuroille korville on ikävä puhua, vaikka asiassa ei olisi päätä eikä häntää.

Nuoresta iästäni ja verrattain rajallisista kokemuksistani huolimatta jaan usein neuvoja. Ajatukseni perustuvat omiin kokemuksiin ja näkemyksiin eivätkä ole ehdottomia totuuksia. Haluan jakaa kokemukseni, jotta niistä ehkä joku oppisi jotain. Haluan auttaa. Olen iloinen, jos tarinani ovat hyödyksi edes yhdelle ihmiselle.